Aamulla kello 6.30 nokka kohti Laihiaa ja matkan varrelta Elmo, Jere ja Satu kyytiin. Oltiin kerrankin ajoissa perillä ja mukava oli vastaanotto vitsikkäiden luettelonmyyjämiesten osalta. Koiria oli taas valtava määrä (54 kpl) ryhmänäyttelyyn ja tasokkaita koiria lähes kaikki. No odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta erittäin hyvin silti meni. Elmo oli ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa täytettyään kaksi vuotta reilu viikko sitten. Elmo oli luokkansa kakkonen saaden ERI:n ja myös elämänsä ensimmäisen SA:n. Paras uros kehässä oli seitsemän koiraa ja tällä kertaa Elmo ei yltänyt sijoituksiin. Elmo sai tosi hyvän arvostelun ja loppupeleissä kaikki on niin pienestä kiinni.  Ja hyvin pojat taas hoitivat homman ! Meinasin jättää Lyytin esittämättä kun tuntui, että se oli kaikista hoikin narttu mitä näin. Onneksi kuitenkin vein kehään, sillä tuomari tykkäsi Lyytistä kovasti ja mainitsi mm., että on koiralla asenne kohdallaan, liikkuu erinomaisesti ja on mukavassa jäntevässä kunnossa:) Tuloksena oli valioluokan ykkönen, SA ja PN 2. Eli molemmille kasvateilleni hyvä päivä. Mukava oli tavata myös tuttuja, joita olikin paljon paikalla.

Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä paljon. Kevät on jo pitkällä ja kevään ja kesän koitokset lähestyvät hurjaa vauhtia:) Tämän vuoden näyttelyt ja uudet näyttelysäännöt korkattiin ei enempää eikä vähempää kuin Labradorien erikoisnäyttelyssä Lahdessa 6.2. Lyyti ja Elmo esiintyivät mallikkaasti tällä kertaa molemmat minun kanssa kehässä (Jeren pelireissun takia) ja Elmolle tuloksena NUO ERI ja Lyytille VAL ERI + SA. Koiria kehissä oli lähes 200, joten tähän saa olla tyytyväinen. Toko- ja nou -harkat ei ole pakkasten takia vielä päässyt kunnolla vauhtiin, mutta jotain pientä on aina yritetty tehdä. Kiertopalkintojakin on haettu ja nähtäväksi jää natsaako joku meidänkin kohdalle. Talvi ei ole ollut suosiollinen ajokoiraharrastuksellekaan kovien pakkasten ja suuren lumimäärän vuoksi ja ainakin kisat on jäänyt todella vähiin.

Elmon EIC-testin vastauskin saapui ja tuloksena on N/EIC eli Elmo on kantaja. Sijoitusnartut kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia ja näyttelykäyntejäkin on jo suunnitelmissa.

Vuosi on taas vaihtunut ja on jälleen aika miettiä menneen vuoden ”saavutuksia” ja tulevan vuoden suunnitelmia. Viime vuosi ei paljoa poikennut edellisistä: muutama näyttely Lyytin (KT Lyyra)  kanssa ja Elmon (KT Invisible Man) kanssa vähän enemmän. Elmo sai pääosin hyviä arvosteluja ja pari kertaa oltiin jo hiuskarvan päässä sertistä. Taipparit meni vielä nuorukaiselta ”mönkään”, mutta ensimmäisestä mejäkokeesta tuli heti ykkönen. Lyytillä meni näyttelyt erinomaisesti, sillä kaikista kuudesta näyttelystä tuli ERI ja neljästä myös PN -sijoitus. Mejäkokeisiin ehdimme Lyytin kanssa kolme kertaa ja tulos tuli joka kerta (VOI 1,2 ja 3-tulos).

Pitkän harkinnan jälkeen päätin vielä astuttaa Sannin (Jummi-Jammin Sirius Rouge) ja neljä pentua näki päivänvalon maaliskuussa. Sanni on jättänyt mielestäni ihan hyvää jälkeä niin näyttö- kuin käyttöpuolellakin, vaikka kokeissa pennut eivät ole juurikaan käyneet. Ja Sannin terveys on edelleenkin todella hyvä. Lyytin ainokainen pentu syntyi huhtikuussa ja kerkesi olla ”isojen pentujen” kanssa viikon verran yhtäaikaa kotona (kylläkin eri tilassa). Molemmista pentueista on nyt sijoitusnarttu kasvamassa ja tulevaisuus näyttää mitä näistä neitokaisista tulee. Kuvaukset ensi kevään/kesän aikana.

On hienoa, että kaikki pennut saivat hyvät ja harrastavat kodit ja olen saanut hyvin kuulumisia pentujen voinnista ja kehittymisestä. Kiitokset siitä ! Simba (KT Tutti Frutti) on jo korkannut näyttelyt pentuluokassa ja ovat Päivin kanssa sellainen pari, että heiltä voi odottaa tuloksia myös muissa lajeissa. Sijoitusnarttu Siiri (KT Amazing Grace) pyörähti myös pentuluokassa Seinäjoen KV:ssä ja hienosti juoksu ja poseeraus jo sujui. Kasvun varaa vaan oli vielä liikaa ja oli kovin pikkuinen muiden rinnalla. Toivotaan, että tyttö saa muutaman sentin lisää tässä vuoden aikana. Olenhan aikaisemminkin sanonut, että hitaasti hyvä tulee…ainakin on pitänyt paikkansa kaikkien omien koirien kanssa. Kehitys on ollut hidasta ja vasta kahden vuoden jälkeen alkaa olla oikeassa kuosissa.

Tämän vuoden suunnitelmissa on ainakin Elmon taipparit, muutamia näyttelyitä, mejäkokeita niin Lyytille kuin Elmollekin ja ainakin tokoharkkoja (ei uskalla edes kirjoittaa vielä, että kokeita). Jos kaikki menee hyvin niin Lyytille pentue loppukesästä/syksystä. Elmolle myös luonnetesti mikäli johonkin mahdumme mukaan. Sannin kanssa voimme käväistä vielä kokeilemassa tokoa, jos vaikka se TK 1 tulisi ja ainakin metsälle syksyllä. Mielellään veisin vielä Sanniakin mejäkokeisiin, mutta eipä taida yhden ihmisen aika riittää kaikkeen. Nomepuolikin kiinnostaa, mutta kun oma taito on vielä ihan alo-tasolla ja kokeissa sitten jännitys pilaa kaiken. Labradori on niin monipuolinen rotu, että sen kanssa voi harrastaa lähes mitä vain (ja toivottavasti pysyy jatkossakin).

Seuraankin nyt jännittyneenä miten Tytin (KT First In Line) pelastuskoiraharjoitukset sujuvat tämän vuoden aikana. Se on minulle ihan uusi laji ja jos homma alkaa sujumaan pääsen varmaan seuraamaan joitain harjoituksia. Toinen uusi juttu on labradori työkoirana supikoira- ja kettututkimuksessa. Sannin pentueen toinen tyttöpentu (KT AlwaysOnMyMind)on aloittanut koulutuksen tähän ”virkaan”.  

Mielenkiintoinen vuosi tulossa niin terveystulosten kuin kasvattien kehitystä seuratessa ja itsekin jotain harrastaessa.

Ajokoirapuolella on tarkoituksena ainakin Onnia ja Kipraa käyttää kokeissa. Viime vuoden syksypuolella Kipralla yksi ykköstulos ja Onnille (Havinan Lucky) harmittava keskeyttäminen liian kovan pakkasen takia (siis Pasi keskeytti ajon). Lenni (Meripojan Lenni) pääasiassa vielä harjoittelee, mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Pasi ja Kipra osallistuivat eilen lauantaina Ähtärin Rautia-ajoihin. Ajo sujui hyvin ja ykköstuloskin tuli 85 pisteellä. Sijoitus oli 5/16. Hieman jäi harmittamaan huono tuuri, sillä koiran ja pannan väliin oli ajon aikana tarttunut n. metrinen risu, joka kulki mukana puolisen tuntia painaen kurkkua ja hidastaen ajoa sen verran, että ei ihan huippupisteille päästy. Palkinnot kärkikolmikolle oli hyvät. Ykköspallille tuskin olisi ollut asiaa, sillä voittajakoira vetäisi täydet 100 pistettä. Mutta onneksi koira säästyi loukkaantumiselta ja ajo sujui lisälastista huolimatta Kuvassa suunnitellaan jo tulevia koitoksia yhdessä isännän kanssa sohvalla

Pasi ja Kipra

Jyväskylän KV näyttelyn lähestyessä sain miettiä pääni puhki uskallanko ottaa Lyytiä mukaan. Ainakin Lahden näyttelystä oli koirilla ollut tuliaisina kennelyskää, joten sitä on taas kerran liikkeellä. Seinäjoelta selvittiin isollakin porukalla terveinä, mutta silti aina on pieni pelko persuuksissa. Nyt sairastuminen tulisi vielä pahempaan aikaan kun ajokit alkaa olla ajokunnossa ja ilmoitettu kokeisiinkin. Lisäksi Kalle-vaari on lääkekuurilla potiessaan vanhojen herrojen vaivoja, joten senkään vastustuskyky ei ole parhaimmillaan. Lopullinen päätös jäi sunnuntaiaamuun ja päätin jättää Lyytin kotiin.

Näyttelyssä oli paljon koiria ja tuttujakin tavattiin. Simba (KT Tutti Frutti) näyttäytyi pentuluokassa ja sai hyvän ja oikeudenmukaisen arvostelun (paitsi se tukeva ) . Poika oli kehittynyt huimasti parissa kuukaudessa ja varsinkin karva, häntä ja luusto olivat erinomaiset. Kehitystä tarvitaan vielä siihen kuuluisaan otsapenkereeseen ja toisten kanssa kehässä  juoksemiseen. Tuloksena oli pentuluokan 2. sija. Hyvä Päivi ja Simba

Elmonkin karva alkaa jo vähitellen muistuttamaan sen parasta karvaa, mutta vähän alusvillaa kaipaisin vielä lisää. Elmo ja Jere ovat jo ”vanhoja kettuja” kehässä, vaikka nyt taisikin olla ennätysmäärä koiria vastassa. Esiintyminen sujui mallikkaasti, Elmo sai ERIn ja oli nuorten luokan kakkonen ja PU-kehässä pääsivät vielä kahdeksan parhaan joukkoon. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut, mutta hienosti pojat pärjäsivät. On Elmon karvattoman kauden EH-putki ainakin katkaistu

Seuraavaksi jännätään miten käy ajokokeissa ja Lyytin kanssa harjoitellaan pikkuhiljaa (todellakin!) tokoa.

Jere ja Elmo Jyväskylä

Simba ja Päivi kehässä

Osallistuimme perinteiseen Seinäjoen näyttelyyn isolla porukalla. Menestys ei nyt päätä huimannut, mutta kaikki koirat saivat hyvät arvostelut ja varsinkin nuorimmaisille kovasti kannustavat. Ilmoitin myös Sannin pitkästä pitkästä aikaa näyttelyyn kun oli siitä erikoinen tilanne, että Sannin kaikista kolmesta pentueesta oli koira edustettuna. Mamma aiheutti kovimman yllätyksen, sillä tuomarin tiukasta linjasta huolimatta tuli laatumaininta Erinomainen ja Sanni oli käyttöluokan neljäs. Myös Lyyti sai Erinomaisen ja oli valioluokan kakkonen. PN sijoituksia ei tällä kertaa tullut. Hyvistä arvosteluista huolimatta tuomari tuntui tykkäävän hiukan korkearaajaisemmista nartuista. Elmo oli nuorten luokan kakkonen Erittäin hyvällä ja sijoitusnarttumme pikku Siiri ensimmäisessä näyttelyssään pentuluokan kolmas. Mukava oli nähdä tuttuja ja kiitokset koirien esittämisestä Jerelle ja Kirsille. Itse esitin tällä kertaa vain Lyytin.

Viime viikonloppu ei ihan sujunut niin kuin olisi toivonut. Elmolla ja Jerellä oli taipparit Laukaassa ja itse en valitettavasti päässyt mukaan. Alku oli alkanut hyvin, mutta sitten Elmo oli taas hokannut kolmannen variksen jälkeen, että ”hei, eihän mun oo pakko totella ja täällähän vois tehdä juttuja oman pään mukaan”. Tuomarin mukaan vesityöskentely ja kolme ensimmäistä palautusta oli sujunut kuin suoraan oppikirjasta, mutta sitten Elmo oli hokannut, että on mukavampi hakea riistaa suoraan riistapussista ja oli toki palauttanut myös sen:) Tämän jälkeen kun oli kielletty menemästä riistapussille oli lähtenyt hakualueelle, mutta seuraavassa palautuksessa oli ”pikku piru” olkapäällä saanut viestinsä perille ja varista ei palautettu ja sama riekkuminen jatkui kuudennen variksenkin kohdalla. Lisäksi oli huomattu, että viidettä varista oli käsitelty ”kovakouraisesti”.  Tuomari oli muuten tykännyt kovasti Elmon vauhdikkaasta työstä, mutta kehottanut vähän kiristämään ohjaimia. Tottelevaisuusharjoitukset siis jatkukoon.

Sunnuntaina oli Lyytin tämän vuoden viimeinen mejäkoe ja pelkäsin jo aamulla pahinta kun starttasin matkaan tuulen ulvoessa. Toivoin kuitenkin, että saisimme metsäisen jäljen ja mahdollisimman aamusta niin tuuli ei niin paljon haittaisi ilmavainuista koiraa. No meikäläisen tuurin tietäen saimme toiseksi viimeisen jäljen ja paikoitellen hakkuuaukoissa. Kahdella kulmalla Lyyti ajautui niin kauaksi tuulen yläpuolelle, että niistä tuomittiin hukka. Tuloksena siis VOI 3 ja 28 pistettä. Toisaalta, kyllähän koiran pitäisi toimia kelillä kuin kelillä, mutta tällaista on melko vaikea harjoitella kun tuulia ei voi ennustaa. Tulihan siinä mukavasti hintaa (120,-) kolmoselle kun jouduin ostamaan jäljen lauantain pakollisen meno takia. 

No, ensi keväänä uusin voimin koitoksiin niin taippareiden kuin mejänkin suhteen. Eiköhän se aurinko välillä taas paista sinne risukasaankin:)

Simba (Koirantähden Tutti Frutti) osallistui ensimmäiseen näyttelyyn Oriveden pentunäyttelyssä 18.9. Näyttely oli myös Simban omistajille ensimmäinen. Simban arvostelu/Arja Koskelo:

”Erittäin hyväntyyppinen maskuliininen uros, jolle toivoisin selvemmän otsapenkereen. Hieman liikaa kaulanahkaa. Hyvä luusto ja tasapainoiset kulmaukset. Vielä kovin pehmeä karva. Hyvät liikkeet. Miellyttävä luonne.”

Simballa on vielä pentukarva ja karvanlähtö menossa. Selän päällä on jo kuitenkin uutta karheampaa karvaa. Otsapenkereestä odotinkin tulevan maininnan, mutta tuota kaulanahkaa en ole havainnut:) No pojalla on vielä aikaa kehittyä. Ja hiljaa hyvä tulee. ”Meidän” koirat ovat kaikki olleet hitaasti kehittyviä. Pääasia, että rakenne on kunnossa ja oli kuulemma esiintynytkin todella hyvin. Hyvä Simba ja Päivi !

Simba oli saanut pentukurssilta erittäin hyvät arvosanat ja kyllähän se kontakti on todella ihailtavaa. Siirillä on menossa pentukurssi ja Pigi harjoittelee työkoiran uraansa Turun yliopiston leivissä. Tytti on aloittamassa raunioharjoituksia ja odotan mielenkiinnolla uutisia Tytin etenemisestä tässä mielenkiintoisessa harrastuksessa.

Elmolla jatkuu taippari- tottelevaisuusharjoitukset ja kyllä poikien yhteistyö alkaa jo melko lailla olla kunnossa. Kotona asuvat koirat ovat eläneet syyskuun melko lailla hiljaiseloa, mutta on sentään muutaman kerran metsälle päässeet. Operaatio Sanni näyttelykuntoon on myös menossa:) Saa nähdä mitä siitä tulee…taitaa olla samanlainen projekti kuin tämä minun ikuinen laihdutus, joka ei edisty alkua pitemmälle.

Koirantähden ensimmäiset pentutreffit pidettiin 11.9. Vuorenmaassa. Olin kutsunut Sannin viime kevään pentueen sekä lisäksi Elmon ja Tytin, jotka ovat ilman sisaruksia. Valitettavasti Veeti ei päässyt paikalle eikä myöskään Tytti. Paikalla olivat Elmo, Siiri, Simba sekä Pigi. Lisäksi paikalla olivat Elvis-pentueen ”vanhemmat” Sanni ja Kauko ja vierailevina tähtinä Olavi ja Inari. Kahvittelun ja ruokailun lomassa tehtiin näyttely- ja tokoharjoituksia, tutustuttiin varikseen, lokkiin ja jänikseen, tehtiin vähän myös hakua ja mentiin lyhyt verijälki. Ja tietysti pidettiin hauskaa. Osalle myös laukaukset olivat uusi tuttavuus. Pasi ampui haulikolla kaksi laukausta ensin vähän kauenpaa ja sitten lähempänä. Kukaan pennuista ei säikkynyt laukauksia. Kiitokset Janninalle ja Tainalle harjoitus- ja koulutusavusta ! Toivottavasti kaikille jäi päivästä yhtä mukavat muistot kuin meidän porukalle. Laittelen kuvia tuonne galleriaan kunhan vaan ehdin.

Elmo ja Jere starttasivat elämänsä ensimmäiseen mejäkokeeseen 8.9. Koe oli iltakoe ja kerrankin meidän lähialueella Alajärven Hoiskossa. Vähän huvittavienkin sattumusten jälkeen laina-autolla, lainakompassilla ja vielä kilpailujälki lainakengilläkin mennen pojat selvisivät mainiosti jäljestä. Vähän siinä tulosten lukemisen alkaessa oli perhosia vatsassa, sillä ekakertalaisena Jere ei oikein osannut sanoa miten jälki oli mennyt. Tuloksena oli AVO 1, 43 pisteellä ja kokeen paras koira. Vähän olin ylpeä pojista. Alla vielä kuva Elmosta ja Jerestä ja Elmon ekasta pytystä.

Taas on kulunut aikaa viime päivityksestä.  Taitaa tuo naamakirja olla syyllinen, että tänne jää uutiset laittamatta:)

No aloitetaan ensin ikävistä uutisista. Heinäkuun lopulla sain Sipoosta surullinen uutisen. Koirantähden Pegasos (2.1.2006-27.7.2010) oli menehtynyt. Tarkkaa kuolinsyytä ei oltu selvitetty, mutta vatsavaivat olivat nopeasti pahentuneet muutamassa päivässä eikä lääkärin mukaan ollut mitään tehtävissä. Koira oli ollut jo monta päivää syömättä ja vatsa oli vain turvonnut. Lepää rauhassa pikku Peko, meidän ihka ensimmäinen lapukkavauvamme.

Sitten muihin uutisiin. Näyttelyitä on kierretty Elmon ja Lyytin kanssa tässä lähialueella. Lyytin saldona on Alajärveltä ROP sekä Mustasaaresta ja Teuvalta VSP. Elmolle kaikista näistä näyttelyistä EH. Seuraavan kerran kokeillaan Seinäjoella lokakuussa jos vaikka Elmon karva olisi siihen mennessä kerennyt kasvaa koko komeuteensa:)

Kävin myös Lyytin kanssa luonnetestissä, mikä oli minulle täysin uusi kokemus. Nyt harmittaa kun en ole aikaisemmin tajunnut viedä Sannia ja Kallea testiin. Lyyti sai ihan kohtuupisteet noutajille 156 p.

Kesän toinen mejäkoe oli Ilmajoella 29.8. ja alkuvaikeuksien jälkeen (jouduin korjaamaan suunnistamani jäljen pari viimeistä osuutta, hukkasin kompassin, olin vähän eksyksissä, näin hirven jne) Lyyti suoriutui kilpailujäljestään hyvin ja tuloksena oli ensimmäinen voittajaluokan ykkönen. Ajattelinkin, että ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin.

Elmon kanssa ollaan jonkin verran harjoiteltu taippareita varten, mutta kania ei vielä ole kokeiltu. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin kaniin pitää kyllä tutustua ennen taippareihin menoa. Kanit ja jänikset on aina kiinnostaneet Elmoa niin valtavasti, että pelkona on ettei kania tuoda.