Ensimmäisen labradorimme Kallen taival päättyi kuukautta vaille 15-vuotiaana. Kalle ”vanheni” nopeasti viimeisen vuoden aikana ja lopullinen päätös nukuttamisesta tehtiin toukokuussa 2012. Yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä, mutta tulee kuitenkin jokaiselle koiranomistajalla joskus vastaan. Kalle sai elää vaiherikkaan elämän ja oli vielä 12-vuotiaana mukana metsästysreissuilla ja opetti meille todella paljon. Kalle oli viimeiseen asti oma iloinen itsensä (lukuunottamatta ihan viimeisiä päiviä) ja myös huumorintaju säilyi loppuun saakka Kalle oli myös mestari pentujen kanssa. Sillä oli tosi pitkä pinna, mutta sitten kun pennut menivät liian pitkälle touhuissaan kuului kurkusta matala murina. Pennut oppivat kunnioittamaan sen omaa rauhaa varsin nopeasti.

Tällä hetkellä meillä on kolme labradoria; 11-vuotias Sanni sekä ensimmäisestä pentueestamme keltainen narttu Lyyti, joka on myös ylittänyt veteraani-iän, ainakin näyttelyissä Lyyti räväyttikin ensimmäisessä veteraaniluokan näyttelyssään ja tuloksena oli ROP-VET, PN3 ja BIS-VET 1
Nuorin labradorimme on Lyytin poika Toivo, joka on 1-vuotias tarmonpesä. Toivo on vielä avoin kirja ja kieltämättä saanut elää vähän luonnonlapsena

Labradorien lisäksi meillä asustelee neljä Suomenajokoiraa. Lenni 6 v ja Onni-Poika 3 v, molemmat Meripojan kasvatteja. Uusina tulokkaina meillä on yksi Lennin jälkeläinen Tunulan Tyyne sekä kaksi Onni-Pojan jälkeläistä Hallakorven Ukko ja Viistopokun akka. Akka viettää tosin aikaansa Pasin vanhempien luona. Nuoriso-osasto on vuoden iässä ja vasta harjoittelevat ajamista.

Koiramme ovat perheenjäseniä, vaikka osa viettääkin tarhassa päiviään. Kaikki koirat opetetaan myös olemaan sisällä ja sisäsiisteiksi. Mielestäni koiralla, jota käytetään jalostukseen on oltava jotain sen käyttötarkoitukseen ja alkuperään liittyvää näyttöä kokeista, rodunomainen ulkonäkö ja hyvä terveys. Luonne pitää luonnollisestikin olla rodunomainen.