Järviseudun kennelkerho järjesti historiansa ensimmäisen MH-luonnekuvauksen ja ilmoitin Sannin sinne kun en ajoissa (ikärajat) ymmärtänyt Sannia luonnetestiin viedä. Kyllä tässä testissä oli paljon samankaltaisia osia ja mielessäni ajattelin jo luonnetestipisteitä osasuoritusten perusteella.

Kuvauspaikka oli Alajärven Isossaniemessä aivan järven rannalla ja kun odottelimme vuoroamme kuului myös laukauksia. Sanni oli ihan sen oloinen, että se luuli tulleensä nomeharkkoihin. Vähän se vaikutti kuvaukseenkin, mutta ei häiritsevästi ja tiesin ainakin mistä mikäkin johtui. Ehdin käydä yhden koiran suorituksen katsomassa ennen omaa vuoroamme ja eniten siellä säikäytti kyykäärmeet, joita oli jo aikaisemminkin kuvauspaikalla havaittu. Kuvattava koirakin säikähti käärmettä ja jouduttiin pieni taukokin pitämään, että käärmeet käytiin tömistelemässä kauemmaksi.

Sitten kuvauksen tuloksiin. Kuvaajina toimivat Arja Jauhiainen ja Anne Kuivinen, testiohjaajana Piia Rajala.

Alussa oli pikku hankaluuksia kun Sannin tatuoinnista ei meinannut saada selvää. Luoja tietää milloin sitä on viimeksi edes tarkastettu. Vähän karvoja harventamalla sieltä tarvittava määrä numeroita löytyi. Kuumuus vähän huolestutti minua, sillä pelkäsin Sannin kirmaavan lähellä olevaan järveen heti irti päästyään. No onneksi se tyytyi lotraamaan vain lähistön vesiojissa ja tuli aina käskystä pois (tai ainakin parin kutsun jälkeen). Ensimmäiseksi siis koiran käsittelyä.

1a) KONTAKTI Tervehtiminen 4 – ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b) KONTAKTI Yhteistyö 4 – lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c) KONTAKTI Käsittely 4 – hyväksyy ja ottaa kontaktia

Sitten oli vuorossa leikkiminen. Heittelimme testiohjaajan kanssa patukkaa toisillemme ja Sanni innostui vähän yllättävästikin leikistä. Leikin lopuksi to heitti patukan maahan ja Sanni nouti sen mallikkaasti ja palautti minulle. Toisella kertaa tipautti patukan mun varpaille ja syöksyi vesiojaan viilentymään

2a) LEIKKI 1 Leikkihalu 3 – leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b) LEIKKI 1 Tarttuminen 4 – tarttuu heti koko suulla
2c) LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 2 – Tarttuu viiveellä -irrottaa/pitää, ei vedä vastaan

Takaa-ajossa katsottiin ensin yhdessä kun viehettä vedettiin siksaksia edessä ja noin puolessa välissä piti astua askel eteenpäin ja päästää koira vapaaksi. Ensimmäisellä kerralla Sanni kävi haistelemassa liikeradan puoleen väliin saakka, mutta kun totesi, että ei haise mielenkiintoiselta tuli takaisin minun luokse. Käytiin sitten porukalla katsomassa viehe. EVVK. Toisella kertaa ei enää huvittanut lähteä mun vierestä mihinkään. Tämä oli jo nähty

3a) TAKAA-AJO 1. kerta 2 – aloittaa, mutta keskeyttää
3b) TARTTUMINEN 1 kerta 1 – ei tartu esineeseen
3a) TAKAA-AJO 2 kerta 1 – ei aloita
3b) TARTTUMINEN 2 kerta 1 – ei tartu esineeseen

Sitten katsottiin aktiviteettitasoa seisoskelemalla 3 minuuttia paikallaan. Taisipa olla minulle vaikeampaa tuijotella puiden latvoja kuin Sannille olla paikoillaan tuo aika. Vähän se tuntui siinä liikuskelevan kun välillä vähän hihna kiristyi.

4) AKTIVITEETTITASO 3 – tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Sitten oli vuorossa etäleikki. Tässä toimitsija hiippaili pellon toisella puolella järven rannassa joku ihmeen hupullinen hopeanvärinen viitta päällänsä. Minun piti taas tuijottaa suoraan eteeni enkä nähnyt Sannin ilmeitä.  Kummajainen hyppeli ja niiaili ja syöksyi sitten esteen taakse piiloon. Sain päästää Sannin irti ja kun ääni kuului esteen takaa Sanni paineli häntä heiluen katsomaan mikä tai kuka siellä on. Leikkimään ei ollut aikaa kun piti mennä tutkimaan takana oleva pelto jos siellä vaikka olisi sitä riistaa. Minä en itse sitä nähnyt kun tuijotin eteenpäin. Jonkun ajan kuluttua sain kääntyä ja kutsua Sannin pois ”hakuruudustansa”.

5a) ETÄLEIKKI Kiinnostus 3 – kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b) ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 – ei osoita uhkauseleitä
5c) ETÄLEIKKI Uteliaisuus 3 – saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo
5d) ETÄLEIKKI Leikkihalu 2 – ei leiki – osoittaa kiinnostusta
5e) ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 – ei osoita kiinnostusta

Sitten taas siirryttiin porukalla toiseen paikkaan ja vuorossa oli haalariyllätys. Tämä jännitti vähän minua kun en yhtään tiennyt miten Sanni tällaiseen suhtautuisi. Kävelimme polkua reipasta vauhtia ja yhtäkkiä eteen ilmestyivät haalarit. Minun piti silloin heti pysähtyä ja tuijottaa haalareita ja päästää koira irti. Taaskaan en nähnyt mitä Sanni teki, mutta tiesin, että on ihan minun sivullani tai vähän taaenpana. Haukkuminen oli melko möreää, mutta kuulin sitten jälkeenpäin, että häntä oli kuitenkin heilunut haukkuessakin. Sitten astuin seisomaan haalarin eteen, mutta Sanni ei tullut ihan viereen kun vasta sitten kun menin kyykkyyn ja kutsuin Sannia. Sen jälkeen ei haalarit pelottaneet eikä myöskään jäänyt mitään vaikutusta kun kaksi kertaa ohitimme haalarin molemmilta puolilta.

6a) YLLÄTYS Pelko 3 – väistää kääntämättä pois katsettaan
6b) YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1 – ei osoita uhkauseleitä
6c) YLLÄTYS Uteliaisuus 2 – menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d) YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1 – ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e) YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 – ei osoita kiinnostusta haalariin

Ääniherkkyystestissä kävelimme polkua taas reipasta vauhtia kunnes räminälaitteen kohdalla metallinen ketju rämähti pellin päälle (tai jotain siihen suuntaan). Kun räminä kuului minun piti taas pysähtyä ja kääntyä katsomaan räminän aiheuttajaa. Sanni seisoskeli mielestäni minun sivullani. Kun astuin askeleen kohti räminälaitetta meni Sanni katsomaan mikä ketju se siinä minua ihmetyttää. Tässäkin osiossa kuljettiin sitten pari lenkkiä vielä laitteen ohitse.

7a) ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3 – väistää kääntämättä pois katsettaan
7b) ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 3 – menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
7c) ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1 – ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d) ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 – ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Sitten oli vuorossa aaveet, jotka ainakin minua olisi äkillisesti niihin törmätessä pelottaneet 😀 Tässä seisoimme pellon reunassa ja Sanni oli hihnassa. Aaveet tulivat näköesteen takaa ja lähtivät hiljakseen lähestymään. Toinen tuli oikealta ja toinen vasemmalta. Aaveet olivat kokonaan valkoisia vain huppuun oli piirretty silmät (en muista oliko myös suut). Minun piti taas tuijottaa vain eteeni enkä nähnyt millaisia ilmeitä Sannilla oli. Aaveitten ollessa jo melko lähellä alkoi haukahtelu. Tässäkin kuulemma oli häntä kuitenkin heilunut haukkuessakin. Välillä Sanni siirtyi minun eteeni ja taas takaisin sivulle tai taakse. Kun aaveet pysähtyivät sain päästää Sannin irti. Kun ei mitään tapahtunut sain mennä vasemmanpuoleista aavetta puoleen väliin vastaan. Heti kun lähdin liikkeelle meni Sanni haistamaan aaveen kättä ja sen jälkeen alkoi riekkumaan molempien ympärillä. Ihmisiähän ne vaan olivat

8a) AAVEET Puolustus/aggressio 1 – ei osoita uhkauseleitä
8b) AAVEET Tarkkaavaisuus 4 – tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c) AAVEET Pelko 2 – on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
8d) AAVEET Uteliaisuus 4 – menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
8e) AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 – ottaa itse kontaktia avustajaan

Sitten taas leikittiin samaa mitä alussa.

9a) LEIKKI 2 Leikkihalu 3 – leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b) LEIKKI 2 Tarttuminen 4 – Tarttuu heti koko suulla

Viimeisenä osuutena oli ampuminen. Sain valita otanko ampumiset leikin aikana vai niin, että juostaan rinkiä hihnassa. Ajattelin, että leikki ei kiinnosta jos kuuluu ampumista ja valitsin juoksemisen. Vähän Sanni reagoi ensimmäiseen laukaukseen yrittäen katsoa laukauksen suuntaan. Kaksi viimeistä laukausta kuunneltiin seisoskelemalla. Niihin Sanni reagoi katselemalla rauhallisesti laukausten suuntaan ja sitten vielä varmuuden vuoksi pellolle, mutta mitään ei tippunut 😉

10) AMPUMINEN 2 – häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön.

Huh, tästä tulikin pitkä kertomus

On taas viikonloppu vierähtänyt enempi tai vähempi koiramaisissa jutuissa. Kävi tuossa mielessä, että mitähän sitä oikein tekisi ilman tätä koiraharrastusta? Kai sitä sitten siivoaisi, hoitaisi puutarhaa tms. mitä ”normaalit” ihmiset tekevät 😀

Mutta asiaan. Lauantaina oli ensimmäinen kokous uudessa pestissäni E-P:n kennelpiirin tokojaostossa. Osasin vielä oikeaan osoitteeseenkin kennelpiirin uusiin toimitiloihin. Mukavasti siellä juttu luisti ja pääsin ”sisälle” juttuihin. Jaoston väki oli osaksi tuttua porukkaa jo entuudestaan. Nopeasti siellä aika vierähti ja seuraava työ mihin jaoston puitteissa osallistun on Tuurin näyttely, jossa hoidamme infopistettä ja myymme luetteloita.

Sunnuntaina oli helteinen päivä ja kummasti alkoi jo posket punoittamaan parin tunnin kentällä seisomisen jälkeen. Olin Soinin Eläinystävien järjestämässä mätsärissä toisena tuomarina ja arvostelin pennut sekä pienet aikuiset koirat. Lapsi ja koira -kisan ja junior-handlerin arvostelimme yhdessä toisen tuomarin kanssa. Oli tosi mukavaa nähdä erilaisia koiria ja esittäjiä

Pasi ja O-P osallistuivat myös mätsäriin, mutta en ehtinyt heidän suoritustaan paljon nähdä. Pasin mielestä meni päin (sensuroitu). O-P oli kuulemma juoksennellut vähän miten sattuu ja pääasiassa yrittänyt pois kehästä toisten koirien luo. Ja ne liikkeet ovat aina olleet niin hienot kun on harjoiteltu!!! No lisää häiriötä ja harjoittelua. Kehän ulkopuolellakin oli kovin kiinnostunut muista koirista kun pitelin hetken aikaa ennen kehien alkua. Luuli vissiin tulleensa naisiin, mutta ei O-P makeaa mahan täydeltä 😉

Mätsärin jälkeen nopean kotona kääntymisen jälkeen menimme Päivin ja Harrin kanssa meidän mökille taipparitreeneihin. Treeneissä oli mukana Simba ja Stella ja otin meidän Sanninkin mukaan harjoittelemaan kun se kovasti tykkää jotain tehdä.

Simballe otettiin kaikki taipparinomaisesti paitsi jälki jäi tekemättä kun kani oli vielä sen verran kohmeessa. Laukaukset tosin vain starttarilla. Simba teki tosi hienon vesityön ja hakuruudusta haetutin viisi + heittovariksen. Osa tuli käteen, mutta osa jäi pienen matkan päähän. Helle ja suomaasto oli kyllä raskas kulkea suurelle koiralle, joten voi olla, että siinä vähän väsähtämistäkin lopussa oli.

Stella teki myös hyvän vesityön ja sitten elämänsä ensimmäisen hakuruudun. Heittovaris tuotiin hyvin, mutta sitten hakuruudussa jouduin vähän olemaan apuna, että tyttö hoksasi mitä siellä tehdään. Vähän avustettuna saimme kolme varista talteen ja jätimmekin asian sitten hautumaan seuraavaan kertaan.

Sanni teki myös hyvät markkeeraukset veteen ja pysyi hyvin käskyn alla myös siirroissa alueiden välillä. Hakuruudusta viisi varista + yksi ohjauksella, joka sekin mekin ihme kyllä ihan nappiin. Ainoa mikä suorituksessa mätti oli alun luovutukset, jotka kyllä loppua kohti parani. Ja jaksoi koko ajan kuumuudesta ja raskaasta maastosta huolimatta tosi hyvin Mun kymppivuotias <3

Kuvista on jälleen kiittäminen Harria

Simbasta (Koirantähden Tutti Frutti) tuli 12.5.2013 Jyväskylän mejäkokeessa uusi jäljestämisvalio! Onnea Päiville, Harrille ja Simballe! Simba oli ollut myös kokeen paras koira 46 pisteellä. Kaksi makausta oli jäänyt merkkaamatta ja siitä tuo neljän pisteen menetys. Olen tosi ylpeä Simban kehityksestä ja onnellinen myös siitä, että Simba on päässyt harrastavaan kotiin. Simba valioitui vain seitsemällä kokeella, joten melko varmaa työskentelyä on ollut alusta alkaen. Nyt kun iän myötä on tullut myös tarkkuutta enemmän alkaa myös pisteet nousta.

Tein tuossa samalla huomion, että Simba on Sannin kolmas FI JVA jälkeläinen ja kaikki nämä ovat eri pentueista Ei Sanni siis ihan pöllömpi periyttäjä ole ainakaan tuon jäljestyksen osalta.

Onni-Pojalle on syntynyt jälkeläisiä nyt kahdelle nartulle. Ensimmäinen pentue syntyi vapun aattona ja siitä yksi uros ja yksi narttu. Toinen pentue syntyi viikon päästä ensimmäisestä ja siinä olikin sitten enemmän pentuja. Kaiken kaikkiaan pentuja oli 10 (5+5), mutta yksi pentu oli menehtynyt parin päivän ikäisenä. Yhdeksän pentua kasvaa ja voi hyvin
Seuraavaa synnytystä odotellaan noin viikon sisällä.

Pikkupojat kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia ja nyt alkaa olla varmistumassa, että Toivo (keltainen) jää meille kotiin. Toivossa on niin paljon meidän koirien näköä ja muistuttaa edesmennyttä Kallea, että ei sitä oikein voi minnekään muualle laittaa
Uskokin on niin mielenkiitoinen, että mielelläni senkin kotiin jättäisin, mutta täytyy ottaa järki käteen ja etsiä vielä hyvää harrastavaa kotia Uskolle.

Sunnuntaina 28.4. oli taas pitkästä aikaa treenit kasvateille. Paikalla olivat Poju (KT Ivory), Valto (KT Ebony), Simba (KT Tutti Frutti) ja Stella (Strongline’s Cute Kiss).

Tällä kertaa harjoittelimme näyttelyseisontaa ja sopivaa ravausvauhtia sekä tietenkin hampaiden katsomista ja muuta kopelointia. Kun on nyt tuo upouusi mittakeppikin hommattuna niin samalla mittailin koiria. Onni-Poikakin oli ”vääränrotuisena” paikalla, mutta eipä se tuntunut häiritsevän sitä eikä muitakaan 😀 Kaikille sain hyväksyttävän tuloksen mittauksessa. Simba näyttää  kookkaalta, mutta en saanut mittauksessa kuin 59,5 cm. Tai no onhan siinä jo kokoa, mutta ei kuitenkaan yli 60 cm.

Näyttelyharkkojen jälkeen lähdimme metsään ja siellä tehtiin vähän koiran tason mukaisesti hakuruutua ja kanilla laahausjälki. Jälki ei ollut täyspitkä kenelläkään, mutta ainakin tämän jäljen kaikki hoitivat mallikkaasti. Stellalle jälki oli ihan ensimmäinen ja tarvitsi pari uudelleen lähetystä ennen kuin tajusi mennä jäljen loppuun saakka. Kani palautettiin sen jälkeen hienosti ohjaajalle käteen. Kani pääsi tämän harkan jälkeen ansaitsemaansa lepoon, sillä kunto ei ollut enää häävi. Ketään koirista kanin kunto ei kyllä haitannut

Simba on menossa tänä kesänä taippareihin ja olikin toki porukan kokenein. Ainoastaan palautuksissa oli huomauttamista, mutta kyllä ne varikset vähintäänkin varpaille asti tuotiin. Pikku hiontaa ja treenausta vielä palautuksiin niin kaikki sujuu hyvin.

Muillekin tuli pieniä kotiläksyjä ja katsotaan kesän aikana missä mennään. Valto on kyllä jo aloittanut taipparikurssin ja Pojukin on menossa kesän aikana treeneihin. Täytyy sanoa, että kaikkien koirieni tapaan pojissa on intoa kuin pienessä kylässä. Sen kun saa suunnattua haluamaansa asiaan niin ihme jos ei tulosta tule.

Kotipihalla saivat pikkupojatkin tutustua pieneen harakkaan ja sitä kyllä kannettiin innoissaan

Eilen lauantaina oli Kuortaneella ryhmänäyttely, jonne ilmoitin Sanninkin vaihteeksi veteraaneihin. Päivä alkoi tuttujen morjestamisella ja kävin vähän Pojun kanssa harjoittelemassa kehässä juoksuakin. Pojun omistaja tosin näytti Pojun kehässä, mutta halusin vähän saada ”tuntumaa” Pojun esiintymistaitoihin. Paikalla oli omista kasvateistani siis Poju ja Simba sekä lisäksi sijoitusnarttuni Stella ja oma koirani Sanni.

Tässä päivän tulokset: Poju (KT Ivory) JUN EH/2, Simba (KT Tutti Frutti) AVO ERI/1, Stella (Strongline’s Cute Kiss) JUN EH/1 ja Sanni (FIN JVA Jummi-Jammin Sirius Rouge) VET ERI/1, ROP-VET ja vielä BIS 2-veteraani.

Täytyy sanoa, että olin aivan äimän käkenä kun meidän 10-vuotias voitti kaikki menestyksekkäät veteraaninartut, joita oli luokassa peräti viisi. Sanni oli veteraaneista ainoa, joka ei ollut muotovalio. Sanni sai myös tosi hyvän arvostelun

Yllätykset eivät jääneet vielä tähänkään, sillä Sanni pärjäsi hienosti myös näyttelyn parasta veteraania valitessa. Koiria taisi olla kahdeksan paikalla ja Sanni tuli näyttelyn toiseksi kauneimmaksi veteraaniksi.

Olen todella tyytyväinen, että otin Sannin mukaani. Meinasin nimittäin jättää kotiin kun mielestäni Sannin karva ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa ja lihaskuntokaan ei ole talven jäljiltä paras mahdollinen.

Tänään vierähti useampi tunti pikku nassikoiden kuvaamisessa ja riistaan tutustumisessa. Onneksi sain kuvausapulaisen itselleni, sillä yksin siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Suuri kiitos kuuluu siis Annelle, joka ajeli Raahesta saakka meille pentuja treffaamaan ja toi vielä riistaakin tullessaan!

Pennut väsyivät operaatiosta niin, että välillä piti pitää pieni huilaustuokio, mutta kyllä me jonkinlaisia kuvia saimme otettua. Riistaan tutustumisen aikoihin oli jo melko väsynyttä porukkaa ja Toivo nukahti melkein variksen päälle

Täytyy sanoa, että tosi reippaita poikia ovat molemmat ja kaikkea uutta tutkitaan ennakkoluulottomasti. Vieraitakin on käynyt nyt jo jonkin verran ja ketään ei olla arasteltu vaan heti ollaan valmiita puremaan varpaita ja kiipeämään syliin <3

Tässä muutama otos päivän kuvauksista:

Päivityksiä taas pitkästä aikaa. Viime vuodesta vielä lyhyesti tärkeimmät. Elmosta (FI MVA FI JVA KT Invisible Man) tuli kuudella kokeella uusi jäljestämisvalio ja olen tosi ylpeä niin Elmosta kuin Jerestäkin. Täytyy sanoa, että Elmo on kyllä todellinen luonnonlahjakkuus jäljestämiseen. Harjoittelukertoja viime kesälle tuli varmaan kolme, joista yksikään ei ollut edes avo-luokan jäljen mittainen. Tulihan siinä Elmolle vielä yksi ”turha” ykkönenkin kun yksi jälki hylättiin. Elmo ja Jere starttasivat myös nome-kokeessa ja nollan jälkeen saatiin syksyllä tuloskin eli ALO3 Kuortaneella. Kaikki muu sujuu hyvin kun hallittavuutta saisi vielä paremmaksi.

Simba (KT Tutti Frutti) saavutti  kaksi ykköstulosta mejässä ja toiveissa siintää valioituminen tälle kesälle! Hyvä Päivi ja Simba!

Lenni (Meripojan Lenni) ”ajeli” itsensä käyttövalioksi joulukuussa 2012!

Tytti (KT First In Line) sai taipparit läpi ja saa nähdä mitä Anne ja Tytti tänä kesänä ja syksynä saavuttavat ”kisakentillä” . Tuloksia saattaa tulla paristakin lajista, mutta niistä enemmän sitten vähän myöhemmin. Tsemppiä harkkoihin Annelle ja Tytille!

Tämä vuosi on alkanut omalta osaltani melko rauhallisesti, mutta onneksi kasvattien omistajat ovat kuitenkin olleet liikkeellä. Viime kevään pikku pojat ovat aloittaneet ”näyttelyuransa” ja molemmilla on yksi käynti takana tuloksella JUN EH. Kehittymättömiähän pojat vielä ovat, mutta koko ajan mennään aikuisempaan suuntaan.

Lyyti sai jälleen kaksi urospentua maaliskuussa, mustan ja keltaisen kuten edelliskeväänäkin Kun sitä narttua nyt ei vaan tunnu syntyvän millään niin päätin sitten jättää toisen pennuista kotiin kasvamaan. Vielä on päättämässä kumpi pennuista jää kotiin. Pennut kulkevat nyt työnimillä Usko ja Toivo

Onni-Pojalla on käynyt tyttöjä kylässä ja tällä hetkellä ainakin kaksi morsiota on tiineenä. Toisilta odotamme vielä tilanteen kehittymistä. Saapa nähdä onko meillä kesän korvalla ajokoiran pentukin ????

On taas päivitykset unohtuneet työkiireiden ja ”jäätyneen olkapään” takia. Tuloksia ja uutisia ja jo kuluvan vuoden suunnitelmia päivittelen viimeistään helmikuussa kun saan pahimman työruuhkan alta pois.

Näyttelyissä käynti on jäänyt tänä vuonna todella vähiin ja sitten sattui samalle päivälle niin Seinäjoen KV-näyttely kun Puppy&Veteran Show.  No saimme sovittua asiat niin, että Päivi menee Stellan (Strongline’s Cute Kiss) Hyvinkäälle ja minä sitten Lyytin, Elmon ja Jeren kanssa Seinäjoelle. Tyttikin (KT First In Line) osallistui Seinäjoen näyttelyyn.

No meidän Seinäjoen reissu ei mennyt ihan niin kuin olimme suunnitelleet, sillä Elmo loukkasi etujalkansa rymytessään Lyytin kanssa auton perällä. Pelkäsin jo mitä sattuu kun kieppuminen oli sitä luokkaa ja juuri ennen kuin pääsimme perille kuului takaa kiljaisu. Elmon käpälä oli jäänyt Lyytin ja koiraverkon väliin Tarkemmin emme asiaa siinä ajossa voineet katsoa. No perille ei ollut kuin joku sata metriä ja siellä totuus sitten paljastui. Elmo ei varannut painoa jalalle juuri ollenkaan ja kehään ei viitsitty mennä EVAa hakemaan. No odottelimme sitten ”vähän” harmistuneena narttujen kehiä. Tytti osallistui eka kertaa käyttöluokkaan ja mielestäni esiintyi hyvin. Tuomarin mielestä ei kuitenkaan ollut vielä valmis; erityisesti pää ja kuono-osa kaipasi vahvistumista ja karva ei ollut mieleisessään kunnossa. Tuloksena KÄY H. Arvostelussa oli kuitenkin paljon hyvääkin. Lyytillä oli kerrankin karva kunnossa ja esiintyminen sujui Lyytimäiseen tapaan. Tuloksena oli VAL ERI/3, SA ja PN 3. Olin tosi tyytyväinen meidän mummo-koiran (tuomarin nimitys) pärjäämisestä nuorempien joukossa. Sanoin kyllä tuomarille, että Lyytissä ei ole mitään muuta mummomaista kuin tuo ikä

Tässä vielä Lyytin arvostelu: ”Kauttaaltaan narttumainen. Hyvin ryhdikäs, tasapainoisesti muotoutunut, tilava narttu. Erittäin feminiininen pää ja ilme. Hyvät silmät. Miellyttävä eturinta. Liikkuu vauhdikkaasti, hyvä askelpituus, vähän jäykkä edestä. Nauttii esiintymisestä ja esiintyy erinomaisesti.”

Stella pärjäsi ensimmäisessä koitoksessaan hyvin Pikkupentuluokassa (4,5 – 5,5 kk) Stella oli nuorimmasta päästä ja sijoittui narttupennuissa viidenneksi. Kaikkiaan samassa luokassa oli 15 pentua. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Stellan arvostelu: ”Kaunisilmeinen hyvä pää, hyvä otsapenger. Kaunis karva. Liikkuu edestä ja sivusta hyvin, hieman ahtaammin takaa. Hyvät tassut. Kaunis profiili. Iloinen luonne.”

Minulla ei ollut Seinäjoella kameraa mukana, joten loppuun kuva pikku Stellasta

Viimein saimme katsottua sellaisen päivän, mikä sopi kaikille ja pentutreffipäiväksi sovittiin su 21.10.2012. Päivä alkoi Kurejoen mätsäreillä, johon Stella (Strongline’s Cute Kiss) ja Valto (KT Ebony) osallistuivat. Kurejoen nuorisoseura ihan natisi liitoksissaan, sillä osanottajia oli todella paljon. Ei mikään ihanteellisin aloitus pikkupentujen näyttelytaipaleelle, mutta eipä Stella ja Valto välittäneet mitään metelistä ja väenpaljoudesta vaan sulautuivat joukkoon. Hermorakenne on siis ainakin kunnossa Valto sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon jatkokisassa. Stellalle tuli sininen nauha ja jatkokilpailussa sijoittui sinisten pentujen ykköseksi!

Mätsäristä ajelimme sitten Soiniin ja Helena ja Pojukin (KT Ivory) liittyivät porukkaan. Aikaa ennen pimeän tuloa oli vähän ja hommia paljon, joten aloittelimme melkein heti. Muu porukka ehti vähän ottaa hiukopalaa sillä aikaa kun kävin vetämässä pennuille verijäljet. Hommat aloitettiin variksen etsimisillä ja jokainen pentu oli kiinnostunut riistasta ja pää rupesi pyörimään ja nenä ”käymään” kun lähelle piiloa päästiin. Stellalla oli luovutus parhaiten hanskassa, mutta on kyllä jo harjoitellut riistalla aikaisemminkin.

Variksista siirryimme laahausjäljelle, joka tehtiin Pasin aamulla ampumalla jäniksellä, jota O-P oli vähän käsitellyt ja jäljen päässä oli sitten kani. Kaikki löysivät vaivatta kanin ja mietimmekin oliko jälki jopa liian lyhyt. Poju meni jäljen tarkimmin ja Valto taas otti ilmavainun melkein alkumetreiltä. Stellan suoritus oli sekä ilma-  että maavainuinen. Kaikilla vähän oma tyyli, mutta lopputulos oli kuitenkin sama; kani löytyi, se kiinnosti ja sitä kannettiin ylpeänä

Ehdimme ottaa pienen tokotuokionkin vielä ennen verijäljelle menoa ja kyllä niistä perusasioista oli kaikki jo perillä. Valto ja Marjaana ovat käyneet jo pari kurssia ja Valton liikkeet ja osaaminen oli ihailtavaa katsottavaa kun ottaa huomioon, että Valto on vasta 6 kk

Verijälki oli jokaiselle pennulle ensimmäinen, koska halusin nähdä niiden ensireaktion. Stellaa alkoi jo päivä väsyttämään, joten se sai ensimmäisen ja lyhyimmän jäljen. Vähän jälki arastutti ja välillä piti pyytää ohjaajalta rohkaisua, mutta kun odottelimme hetken niin Stella teki itsenäisen päätöksen ja jatkoi matkaa. Sorkan hajun saadessaan piti mennä melkein mahallaan, mutta niin kiinnostava haju oli, että perille mentiin ja ah ihanuus miten sorkka oli mukava löytö Seuraavaksi oli Valton vuoro ja jäljellä mentiin pääosin ilmavainuisesti, nenä välillä maassa käyden ja vauhdikkaasti. Ilmavainulla sorkalle, joka olikin Valtolle jo tuttu juttu kun on kotonaan jo sorkkaan tutustunut. Pojulla oli sitten viimeinen jälki ja se aloitettiin tarkasti ja maavainuisesti. Jälki jopa vähän jännitti ja puolessa välissä piti vähän katsella hämärtyvään metsään, että mikähän siellä on vastassa. Poju jatkoi tovin mietittyään matkaa ja sorkka oli niin mukava yllätys, että sitä kannettiin tielle asti ja todella ylpeänä esiteltiin kaikille. Hyvin meni siis verijälkikin kaikilla ja toiveissa on saada kelpo jäljestyskavereita näistäkin pennuista

Lopuksi koirat saivat hillua keskenään ja kyllä sitä virtaa vieläkin riitti ja otettiin myös yhteiskuva osallistuneista. Makkaraa paisteltiin vielä kodassa, vaikka porukalla alkoi olla jo kiire kotimatkalle. Mukavaa oli ja paljon jäi vielä tekemättä, mutta kyllähän tässä jo yhdelle päivälle asioita olikin. Pitää ottaa syventäviä treenejä sitten erikseen. Tyytyväinen olen jokaiseen pentuun ja niiden omistajiin, jotka ovat innokkaita harrastamaan pentunsa kanssa. Yhteiskuva Sannin ja Lyytin kanssa jäi valitettavasti kaikessa kiireesstä ottamatta.