Meille on tullut uusi perheenjäsen ajokoiraporukkaan n. kuukausi sitten. Suomenajokoira narttu Äijälän Shumi, jolla on ikää 5 vuotta. Shumi on osoittautunut ihan kelpo ajuriksi ja luonteeltaan on aivan ihana ja ihmisrakas koira. Shumi nukkuu kainalossa sohvalla eikä väsy rapsutuksiin Kotiutuminen kävi nopeasti ja Pasi on käynyt Shumin kanssa ahkerasti ajattamassa jäniksiä. Kokeissakin on ehditty käydä jo kaksi kertaa. Koeura aloitettiin EPA:n mestaruuskokeella Seinäjoella ja heti seuraavana lauantaina Ähtärin Sisu-ajoissa, joista molemmista oli tuloksena AJOK2. Ajo oli molemmissa kisoissa hyvää, mutta sitä huonoa tuuria oli taas matkassa ja jäätiin muutamalla pisteellä ykkösestä. Teen Shumille oman sivun kunhan saan otettua valokuvat.

Eilen oli vuorossa Jyväskylän KV näyttely, johon meidän koirista osallistui vain Shumi ja Lyyti. Kasvateista oli mukana Simba (KT Tutti Frutti). Shumille lähdettiin hakemaan tulosta kokeita varten ja yllätys oli positiivinen kun tuloksena oli EH. Kehäkäyttäyminen ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta eihän Shumin kanssa ole harjoiteltu kun yhden kerran ennen näyttelyä. Iloinen ja ihmisrakas luonne oli antanut vähän anteeksi käytöstä Olisikohan saanut  jo näin lyhyessä ajassa vaikutteita meidän lapukoilta

Simba sai tulokseksi NUO EH, enkä ainakaan arvostelusta voinut päätellä mitä puuttui, että ei ERI:ä tullut. En itse ehtinyt näkemään Simbaa kehässä kun meni hieman oletettua pitempään ennen kuin löysin parkkipaikan autolleni ja sain raahattua kamat halliin. Omasta mielestäni osa erin saaneista koirista oli heikompia tasoltaan kuin Simba, mutta sehän on vain minun mielipiteeni.

Lyyti oli pitkästä aikaa kehässä ja kerrankin kunnon karvassa. Siitä tulikin heti maininta, että koiralla on “desired double coat” Muutenkin arvostelu on ylistävä ja tuloksena oli VAL ERI/2, SA ja lopulta PN 3. Hienosti meni meidän pikkutytöltä kun ottaa huomioon, että narttuja oli näytillä melkein 50 kpl. Tasokin oli mielestäni hyvä niin kuin aina Jyväskylän näyttelyssä.

Käytin meidän vanhimmat koirat terveystarkastuksessa. Kalle 14 v ja 4 kk ja Sanni 8 v ja 7 kk. Molemmilla oli terveet silmät, vaikka vähän olin jo varautunut siihen, että Kallella saattaisi olla jotain vanhuuden kaihia tms. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja olin tosi tyytyväinen Pieniä vanhuuden vaivojahan Kallella jo on, mutta ei mitään lääkkeitä tai toimenpiteitä vaativia. Lähinnä jäykkyyttä nivelissä ja kuulo jo melko lailla huono ja lievä eturauhasen suurentuminen. Eipä nuo vanhuuden vaivat paljoa painaneet, sillä kun pääsimme kotiin haki Kalle autotallista olleesta treenipussista damin ja kierteli se suussaan pitkin pihoja ja toi sitten minulle sisälle ihan käteen saakka Halusi ilmeisesti treenaamaan

Sanni sai ihan terveen paperit niin silmien kuin muunkin osalta. Lääkäri vielä kehui Sannia hyväluonteiseksi, hyväkuntoiseksi ja nuorekkaaksi. Kuulemma on nähnyt todella paljon adhd labbiksia vastaanotolla ja Sanni oli miellyttävä poikkeus Kertoi vielä, että ulkomailla käytetään paljon enemmän myös vanhoja koiria tarkastuksissa ja ainakin niitä, joita on käytetty jalostukseen. Suomessa tämä on ilmeisesti vielä harvinaisempaa. No Kallelle tämä oli jo varmaankin viimeinen ainakin silmätarkastuksen osalta, mutta jos silmät ovat olleet terveet yli 14 vuotta niin eiköhän se jo riitä

Olin tänään ihan turistina Seinäjoen näyttelyssä. Koirantähden koirista paikalla oli sisarukset Siiri (KT Amazing Grace) ja Simba (KT Tutti Frutti). Siiri sai mukavalla arvostelulla nuorten luokassa EH:n ja Simba ensimmäisen ERI:n ja oli samalla myös nuorten luokan ykkönen (6 koiraa). Tyytyväinen olin molempien koirien tuloksiin Tuomari oli varsin tiukka eikä eriä kovin paljon jaettu. Hieman jäi harmittamaan se, että en ollut ilmoittanut Lyytiä ja Elmoa mukaan, sillä jotenkin jäi sellainen kuva, että olisivat voineet pärjätä hyvinkin. Jossittelu ei tietenkään auta mitään, mutta kuitenkin…

Ei sitten päästy Elmon kanssa korkkaamaan nomeuraa vielä tänä vuonna, sillä olimme varasijalla 9 Ähtärin kokeeseen. Turha oli tietenkin edes toivoa, että noin monta koiraa peruisi. No nyt on ainakin talvi aikaa harjoitella ja ensi kesänä sitten uusin voimin kokeilemaan.

Lyyti ultrattiin tänään ja valitettavasti pentuja ei ole tulossa. Harmittaa kyllä, vaikka tulos oli tavallaan ihan odotettavissa. Lyytin proguarvot oli astutuspäivänä jo niin korkeat, että arvelin näin käyvän. Monien sattumien ja aikatauluongelmien vuoksi ei pystytty kokeilemaan astutusta kuin yhtenä päivänä ja näköjään sekin oli jo liian myöhäinen ajankohta. Nyt täytyy sitten keskittyä muihin juttuihin ja toivoa, että Lyytille vielä joskus myöhemmin pentusia tulisi.

Viikonloppu vierähti mukavasti kauniissa säässä Kuortaneen mejäkokeissa. Lauantaina teimme Kirsin kanssa yhden avo ja voiluokan jäljen ja sunnuntaina sitten opastin molemmat. Omaa ohjattavaa ei tällä kertaa ollut mukana vaan Jere ja Kirsi hoitivat sen homman

Mukavasti meni molemmilla, vaikka Elmolle tuotti vähän hirvet hankaluuksia

Kirsille vielä erityisesti kiitos. Olet saanut Siirin hyvään kuntoon ja kun kunto on kohdillaan ei jäljestyksessäkään tullut ongelmia.

Siirin arvostelu: AVO 1, 44 pistettä. Tuomari Karla Sohlman.
Siiri tutkii lähdön hätäisesti ja aloittaa sopivavauhtisen jäljestyksen käyttäen pääosin maavainua. 1. osuus jälkitarksti tehden vain pari tod. pientä pistoa jäljen sivuun. 1.kulma tuottaa pientä päänvaivaa, mutta selviää omatoimisesti. Makuun tutkii hyvin kahteen kertaan. Toisen osuuden alussa Siiriä pyörittää hajut jäljen molemmin puolin, mutta jatkaa omatoimisesti. Loppuosuus hyvin. 2.kulma tarkasti, makuun tutkii. Kolmas osuus hyvin, vain yksi pieni lenkki jäljen ulkopuolella. Kaadolle tullaan ja jää. Hienoa jälkityötä Siiriltä. Tänään pisteisiin vaikuttaa lähtömakaus, 1.kulma ja toisen osuuden pyöritys.

Elmon arvostelu: VOI 3, 27 pistettä. Tuomari Jyrki Rasinpää.
Elmolle näytetään lähtömakaus, josta hätäisesti liikkeelle. Alkaa jäljestys käyttäen maa- sekä ilmavainua. 1. ja 2.osuus mennään tarkasti jälkeä, tehden vain pieniä tarkistuksia. 3.osuuden alussa menee hirven jäljet verityksen poikki, siitä ei päästä jatkamaan, tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen edetään kulmalle saakka, joka on katko. Sitä aloitetaan rengastamaan väärältä puolelta eikä löydetä verityksen alkua, josta toinen hukka. Palautuksen jälkeen edetään tarkasti kaadolle saakka, joka löydetään ilmavainulla ja jäädään tutkimaan sorkkaa. Makauksista merkataan 1., 2. ja 4., kolmas ylitetään pysähtymättä. 1. ja 3. kulma tarkasti. Hyvä jäljestäjä, jollekka sattui ongelmatilanteita jäljestettäessä.
Jeren kertoman mukaan Elmo ei oikein ollut vielä “päässyt yli” noista hirven jäljistä ja siksi katkokulma ja makaus kolmannella osuudella meni vähän hutiloiden. Muut osuudet menikin sitten ihan mallikelpoisesti. Pitää vielä mainita, että Elmolle ei ole tehty yhtään täysimittaista voittajaluokan jälkeä vaan ainoastaan pari lyhyttä harjoitusjälkeä ennen tätä koetta

Silloin se onni näköjään potkii kun sitä vähiten odottaa Ilmoitin Tytin, Lyytin ja Sannin Sievin ryhmikseen siinä luulossa, että ehtivät kasvattaa paremman karvan. No eivät sitten ehtineet. Jätin Lyytin kotiin ja vähän epäuskoisella mielellä lähdin Sannin kanssa näyttelyyn. Anne toi Tytin Piehingistä paikalle. No eipä ollut Tytinkään karva parhaimmillaan. Vähän jännittikin esittää Tytti eka kertaa, mutta taskuraketin tulos sai onnen kyyneleet kihoamaan silmiin. Tytti voitti junnuluokan, sai SA:n ja oli loppujen lopuksi vielä PN 4. Tulos on huikea kun ottaa  huomioon, että Tytillä on vielä ihan kehitys kesken. No sitten olikin Sannin vuoro ja hyvinhän se mummokin pärjäsi. Sanni voitti narttujen veteraaniluokan ja oli sitten vielä myös ROP-VET. Koska aikaa loppukehiin ei ollut enää kauan jäimme Annen kanssa vielä katsomaan ryhmäkehät ja vein myös Sannin BIS-veteraanikehään. Koiria oli kymmenkunta kehässä ja Sannin päivä huipentui BIS-VET 3-sijoitukseen. Hieno päivä molemmille. Vähän jäi vielä mietityttämään miten se Lyyti olisi pärjännyt kun tytär ja äiskä ylitti kaikki odotukset.

Tämän kesän tavoitteet on nyt saavutettu ja ehkä vähän ylitettykin kun Elmo sai Saarijärven näyttelystä 6.8. kolmannen sertinsä ja muotovalion “tittelin”. Vaikka valiotumista on odotettukin niin silti se aina tuntuu yhtä hyvältä. Erityiskiitos Jerelle, joka on Elmon kanssa kehässä juossut, nometreeneissä kelillä kuin kelillä mukana ollut ja jaksanut kuunnella mukisematta ohjeitani. Elmo on lahjakas koira ja tulevaisuus näyttää mitä  muuta nämä pojat saavuttavat.

Vielä itse tuosta näyttelystä. Oli kyllä melkoinen kokemus ja tuomari todella erikoinen persoonallisuus, mutta ei siitä sen enempää. Kehäsihteerin ja tuomarin informaatio ei oikein toiminut ja ensin ilmoitettiin, että Elmo on käyttöluokan kakkonen ilman SA:ta. Arvostelu annettiin ja Jere pakkasi Elmon kamat ja lähti viemään koiraa autoon kun paras uros kehässä alkoi kauhea häslinki, tuomari huuteli, että väärä koira kehässä ja missä se poika ja musta uros on. No minä lähdin juoksemaan Jeren perään ja ehtivät sitten takaisin kisaan. No tuloksesta voi päätellä miten siinä sitten lopulta kävi Arvostelusta jäi päällimmäisenä mieleen lause “exellent working condition” eli arvosti ilmeisesti sitä, että käyttöluokassa pitää olla käyttökoiran näköinen. No Elmoa oli tähänkin kuntoon vähän lihotettu, mutta ei piloille asti.

Lyyti taas ei ollut tuomarin mieleen yhtään (tai sitten minun naama ei miellyttänyt). Arvostelussa ei ollut mitään positiivista ja nekin asiat  mistä Lyytiä on aina kehuttu oli pielessä. Lyytillä on epätyypilliset liikkeet, ei kulmauksia lainkaan, liian lyhyet jalat ja vielä liian kapea kuono..taisipa siiinä olla vielä jotain muutakin epäkelpoa. Tuloksena valioluokassa H. No sitä ei jääty murehtimaan, paremminkin huvitti nuo liikkeet ja kulmaukset, josta ei ole koskaan tullut huonoa palautetta. Päivä oli kuitenkin Elmon päivä ja siitä kannattaa olla ylpeä.

Alahärmän mejäkokeen pettymys ei ollut vielä edes hälvennyt kun yllättäen saman viikon lauantaina klo 11.00 tuli tieto, että päästäisiin peruutuspaikalle Jurvan kokeeseen 24.7. Ei jäänyt kauan harkinta-aikaa, meiltä kun on parin tunnin ajomatka Jurvaan. Sain onneksi Satun lähtemään jälkien tekoon kaveriksi, sillä ehtona oli, että pitää olla kaksi tekijää jo karhuhavaintojenkin ja helteen takia. Melkoista vaihtelua oli kelien suhteen 28 asteen hellettä ja kaksi kovaa ukkosmyrskyä ennen kuin jälki oli valmis. Kumisaappaatkin oli puolillaan vettä kun lähdimme kotimatkalle. Sunnuntaiaamuna sitten aikainen herätys klo 04.30 ja matkaan mars. Arvonnassa tuli taas viimeinen jälki ja lämpimän sään takia meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, mutta sitten päätin, että kun tänne on tultu jälki mennään vaikka tulisilla hiilillä. Yritin maleksia majalla mahdollisimman pitkään, ettei Lyyti alkaisi haikailla liian aikaisin metsään ja varmaan tästä oli hyötyäkin. Opastusjälki oli vitonen ja oma jälki kutonen. No jälki meni ihan kohtuu hyvin, vaikka ei ollut parasta Lyytiä. Kaksi kertaa pysähtyi syömään p…kaa, mutta lopetti kiellolla. Hukkia ei tullut,  mutta kyllä jännitti hirveästi loppuun saakka mitä sieltä tulee tulokseksi. No rimaa hipoen 40 pisteellä Lyytistä tuli sitten FI JVA! Taisipa siinä vähän kyyneleetkin valua kun hain pokaalia…ainakin tuntui tuomarit niin ”sumuisilta” Loppujen lopuksi kesän kokeet on menneet hyvin kun ottaa huomioon sen, että ei ehditty harjoitella yhtään kertaa koko kesänä vaan kaikki jäljet olivat kilpailujälkiä. Tämän kesän saldo siis: kesk, VOI1, VOI2, VOI3 ja VOI1. Nyt voi alkaa jo suunnittelemaan muita juttuja. Mejä on kuitenkin niin aikaa vievä laji, että on muut hommat jääneet taka-alalle.

Jurvan ryhmänäyttelyyn 30.7. lähdimme kolmen koiran voimin. Odotukset ei huimat olleet, sillä kaikilla on karvanlähtö päällä. Elmosta ehkä vielä eniten huomaa karvattomuuden kun siltä puuttuu kokonaan pohjavilla. Elmolla eka kerta käyttöluokassa ja tuloksena EH. Lyyti pärjäsi mielestäni yllättävänkin hyvin, sai ERIN ja SA:n ja oli valioluokan ykkönen. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut. Sanni korkkasi veteraaniluokan Jeren esittämänä ja tulos oli ERI, joka oli myös positiivinen yllätys.

Kuvissa Lyyti: FI MVA FI JVA Koirantähden Lyyra.

Sivujen päivityksessä on ollut ongelmia ja siksi on kulunut taas luvattoman pitkä aika viimeisestä päivityksestä. Toivon mukaan ongelmat on nyt korjattu ja saan uutiset ihmisten ilmoille.

Lyytin mejärupeama heinäkuussa ei lähtenyt ihan onnellisten tähtien alla liikkeelle vaan matkan varrelle sattui paljonkin epäonnea. Arvonnassa saimme aina viimeisen jäljen, joka on hellepäivinä se pahin mahdollinen ja iltakokeessa taas kaikki metsänelävät olivat jo liikkeellä. 3.7. Seinäjoen  kokeessa tulokseksi tuli VOI2, vaikka matkalla törmättiin pyypoikueeseen tai paremminkin hypättiin suoraan keskelle kymmenpäistä lintulaumaa. Lyyti meinasi saada evästäkin samalla, mutta onneksi poikanen pääsi höyhenet pölyten karkuun. Tästä ei kuitenkaan tullut hukkaa vaan se tuli toisella kulmalla, jossa oli iso oja, jonka Lyyti ylitti eikä enää ymmärtänyt palata takaisin vaan etsi väärältä puolelta jatkoa. Alahärmän kokeesta 20.7. tuli sitten VOI3 ja siellä oli kanalinnut harmina joka osuudella, jokin raatokin kiinnosti ja kerran lähdettiin tuoreiden hirven jälkien perään aina hukkaan asti. Tuomari oli nähnyt ihan höyryävän jätöksen siinä mistä Lyyti lähti väärille jäljille. Toinen hukka tuli vain n. 30 metriä ennen kaatoa, jolloin Lyyti lähti ilmeisesti jäniksen perään. Keskittyminen ei siis ollut parasta mahdollista näiden kaikkien riistahavaintojen takia. Elmo sen sijaan sai Alahärmän kokeesta toisen AVO 1 ja siirtyi voittajaluokkaan. Ei ollut Elmonkaan keskittyminen parasta mahdollista ja osasyyllinen taisi olla Lyyti kun Elmo yritti kosiskella sitä koko matkan kotoa koepaikalle. Ihme, että jaksoi yleensä ollenkaan mennä metsässä. Ensimmäinen osuus oli ollut vähän huolimatonta, mutta loppumatka jo parempaa jäljestystä. Nyt sitten pitäisi varmaan jo harjoitellakin

Elmo käväisi myös Kokkolan KV:ssä 3.7., johon en itse päässyt mejäkokeen takia. Tuloksena oli AVO ERI/2, mutta ei muuta. Elmon karva on alkanut lähteä eikä ollut enää parhaimmillaan tuolloinkaan. Valioitumista täytyy siis vielä odotella.

Meidän iki-ihana Kalle vaari täytti jo 14 vuotta eilen. Synttäreitä juhlittiin “perhepiirissä”

Päivänsankarille oli tarjolla maksalaatikkoa ja nakkeja. Hyvin maistui ja lautanen tyhjeni alta aikayksikön. Vaikka kroppa kieliikin jo vanhenemisesta on mieli vielä leikkisä ja nuorekas. Monesti pää vetäis, mutta jalat ei enää pysy vauhdissa mukana, jolloin vauhtia täytyy hiljentää. Mitään lääkitystä ei Kallella vieläkään ole. Kuulo on jo huono, mutta näkö sitäkin parempi. Tärkeimmät asiat Kallen elämässä ovat: nukkuminen, syöminen ja tytöt…järjestys vaihtelee tilanteen mukaan