Sunnuntaina 23.9. oli tällä tietoa viimeiset kasvattien nou/nometreenit tälle syksylle. Talvella kyllä jatkamme, mutta niistä sitten erikseen. Paikalla oli tällä kertaa vain Simba (KT Tutti Frutti) ja Siiri (KT Amazing Grace) ja tietysti pikku Stellakin oli matkassa mukana. Tällä kertaa pääsimme kiinni pariin ongelmakohtaankin ja toivottavasti korjaavat koulutukset tuottavat tulosta. Simba on edennyt hienosti kun alkutaipaleen koulutusmalli on muutettu täysin. Minusta koirat oppivat paremmin ”hyvällä kuin pahalla” ja kyllä se on Simbaankin toiminut. Päivi on tehnyt hienoa työtä Simban kanssa ja toivottavasti noista virheopeista päästään vielä kokonaan ja ne eivät kummittele enää Simban takaraivossa. Pikku Stellakin löysi variksen omalta pikku hakualueeltaan

Ajokoiristamme kävi lonkkakuvissa Meripojan Lenni ja Onni-Poika ja molemmilla oli luustot kunnossa eli tuloksena on A/A. ”Iso Onni” aloitti tämän syksyn ajokokeet Lapualla 23.9., mutta ei heti mennyt ihan putkeen ja tulosta ei tullut. Maasto oli ollut kuitenkin niin heinikkoista, että Onnin silmät vuoti verta ja monta päivää meni parantelussa. Aina ei vaan ole tuuria maastonkaan kanssa.

Sitten se SUURIN uutinen eli meidän pikku Elmo jäljesti itsensä su 30.9. valioksi Kruunupyyn mejäkokeessa! Pisteitä tuli 45 ja tuomarina toimi Toni Tunkkari. Kerrankin oli tuuria matkassa, sillä pääsimme kokeeseen neljänneltä varasijalta. Elmo on kyllä varsinainen luonnonlahjakkuus, sillä harjoituskerrat koko mejauran aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Normaalikäytäntö meillä on ollut, että lyhyt muistutusjälki ennen koetta ja aina ei olla ehditty tekemään edes sitä. Harjoittelu ei ole kyllä ollut vahvin puoleni kyllä Sannin ja Lyytinkään kanssa, mutta ehkä Elmo on jäänyt kaikista vähimmälle. Tuomarien mukaan kannattaisi harjoitella niin saisi vauhdin sopivaksi ja hitaammassa vauhdissa myös makauksien merkkaus kävisi selvemmin. Totta varmaan joka sana, mutta hyvin on näinkin pärjätty kun ei huippupisteitä ole  haettukaan. Hieno tunne ja olen ylpeä niin Elmosta kuin Jerestäkin, joka on kaiken muun ohjelmansa lomassa aina ollut valmiina lähtemään Elmon kanssa kisoihin. Huomasin samalla, että Elmosta ei ole yhtään kuvaa mejäilystä, mutta puhelimen kameralla otettiin pari otosta viime hetken harjoituksista viime lauantaina. Toivotaan, että kuvista edes joku onnistui ja saan sen koneelle asti.

Ihan unohtui tuosta aikaisemmasta päivityksestä, että onhan meille valmistunut elokuun aikana tuo uusi koiratalo. Tai eihän se ihan itsestään ole siihen ilmestynyt vaan vaati kyllä myös työtä:) Kaikki kiitos siitä kuuluu kyllä Pasille ja appiukolle. Minä olin hommassa lähinnä sivusta seuraajan roolissa. Koiratalossa on neljä eri makuupaikkaa, jotka ovat niin isoja, että helposti ainakin Sanni ja Lyyti mahtuvat nukkumaan samassakin ja onhan siellä ollut Elmokin kolmantena, mutta vain pikavisiitillä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, joten tässääpä näitä.

Taas olisi hyvä syyttää facebookia siitä, että päivityksiä ei tule tänne riittävän usein, mutta annetaan olla…

Elokuun ekana lauantaina oli kasvattien nou/nometreenit ja mukaan pääsivät tällä kertaa Siiri, Simba ja Elmo. Myös pikku Stella oli mukana ja Simban ”isoveli” Nelson. Ihan mukavasti siis porukkaa, vaikka Stella nyt ei varsinaisesti mihinkään vielä osallistunutkaan

Teimme kaikille taipparien omaiset treenit ja Elmolle lisäksi vesi- ja maaohjauksen. Kaikki suorituivat tehtävistä hyvin ja Siiri toi kaninkin kuin vanha tekijä. Mukava päivä kaiken kaikkiaan ja kiitokset kaikille mukana olleille!

Siiri starttasi toistamiseen taippareissa 18.8. ja homma kaatui edelliseen tapaan yhteistyöongelmaan. Siiri kyllä osaa nuo hommat niin kuin harjoituksissa todettiin, mutta vielä pitäisi yhteistyötä saada hiottua niin, että Siiri haluasi viedä riistat ohjaajalleen.

Elmon kanssa olemme harjoitelleet pääasiassa malttia ja kokeilleet eri maastoissa. On ollut jopa huomattavissa, että kyllä sinne jästipäähän alkaa jotain oppeja menemään ja pääasiassa harjoitukset ovat sujuneet jo melko mukavasti. No ilmoitin sitten vähän jälkijunassa Elmon Kuortaneen nomeen ja päästiin kuin päästinkin kokeilemaan. Aamulla oli kyllä sellainen tunne, että kaikkeen sitä tulee hulluudessaan lähdettyä. No kesäkuun kokeesta viisastuneena käytimme Elmoa vähän päästelemässä höyryjä ennen starttia ja toivoimme, että se edes vähän hillitsisi sitä karkailua ja korvien sulkemista kokeessa. Minä olin niin kauhusta kankeana, että en uskaltanut mennä katsomaan suoritusta ollenkaan vaan Jere ja Elmo menivät koepaikalle kahdestaan. Olimme toki käyneet katsomassa ensimmäisien koirien toimintaa, että tiesimme mikä siellä on järjestys. Kyllä tuntui pitkältä odotella tiellä ja miettiä mitä siellä tapahtuu. Odotin koko ajan, että sieltä tullaan heti pois. Kun aikaa kului aloin pikku hiljaa uskomaan, että ovat saaneet ainakin jotakin siellä tehdä eikä koko homma ole kaatunut karkailuun. No olihan se Elmo karannut, mutta vain kerran hakuruutuun. Se oli tapahtunut ykkösmarkkerauksen jälkeen kun olivat siirtymässä hakualueelle. Elmo oli tuonut sieltä sitten lokin omin nokkineen ja seuraavaksi oli toinen markkeeraus maalle. Se oli mennyt yhtä mallikkaasti kuin ensimmäinenkin. Ohjaus oli sitten mennyt mönkään, vaikka lähellä olikin käynyt. No en ihmettele sitä, sillä emme ole tehneet koko kesänä kuin pari vesiohjausta ja nekin avoveteen. Kokeessa ohjausriista oli kaislikon keskellä. Kaiken lisäksi oli ihan tuuleton sää, jolloin hajuakaan ei lokista tullut vaan olisi ollut suoraan osuttava kohdalle. Iltapäivällä kyllä järveltä puhaltava tuuli olisi ollut tässä apuna. Tulos kuitenkin tuli, ALO3 ja olen siihen näillä harjoituksilla todella tyytyväinen. Tavoitteena oli vain se, että pääsisimme vähän pitemmälle kuin ensimmäisellä kerralla Harjoituksia vähän haittaa se, että Jere on nyt viikot Seinäjoella koulussa ja pitäisi ehtiä sitten viikonloppuna treenailemaan.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin hommata kenneliimme vahvistusta ja ”uutta verta”. Eilen sunnuntaina kävimme hakemassa Heinolasta pikku Stellan (Strongline’s Cute Kiss). Stella meni sijoitukseen Vaajakoskelle Päivin, Harrin, Simban ja kumppaneiden kaveriksi. Ihastuin tämän pennun emolinjaan, joka edustaa vanhaa suomalaista labradorikantaa monipuolisuudellaan. Pentue on linjattu Piggywiggyyn, joka on sekä muoto- että käyttövalio ja vielä 12-vuotiaanakin hyvin eloisa ja hyvässä kunnossa oleva narttu. Toiveissa olisi saada pikku Stellasta mukava perhe- sekä harrastuskoira. Aika näyttää tuleeko Stellasta myös jalostuskoira. Hyvin on arki lähtenyt isojen poikien kanssa käyntiin, sillä Stella komentaa jo kovasti poikia haukkumalla ja on saanut Simbankin selälleen

Omat sivutkin on luvassa, kunhan tässä ehdin väsätä. Sivut on tulollaan myös Pojulle ja Valtolle.

Tässä kuvia uudesta tulokkaasta.

Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi kun en ole päässyt osallistumaan viime aikojen tapahtumiin. Pitää kuulemma ottaa rauhallisesti, ettei rytmihäiriöt pahene. No töissä olen kuitenkin joutunut jonkin verran aina päivittäin olemaan. On vähän vaikeaa oppia olemaan rauhassa kun on vuosikaudet painanut tukka putkella paikasta toiseen.

No tapahtumat ovat sujuneet ihan malliikkaasti ilman minuakin Elmo (FI MVA KT Invisible Man) ja Poju (KT Ivory) edustivat perjantaina labradorinnoutajia Vimpelin markkinoiden koiratapahtumassa. Paljon oli ollut kiinnostuneita ihmisiä koiria tapaamassa ja silittelemässä.

Sunnuntaina oli sitten Elmon mejäkoe Kauhavalla, johon onneksi ja seuran suosiollisella avustuksella saimme valmiiksi tehdyn jäljen normaalimaksulla (vähän niin kuin korvaukseksi viime kokeen jäljen hylkäyksestä). Ei kyllä päästy harjoittelemaan viikolla ja Elmo ja Jere starttasivat kesäkuun alun harjoituksella kokeeseen. Hyvin pojat kuitenkin selvisivät jäljestä ja parin yhteistyötä oli taas kehuttu. Kaksi ensimmäistä makausta oli menty vähän hosuen ja yksi pitempi pisto jäljeltä jonkin muun hajun perään (Elmo oli kyllä itse palannut jäljelle) verottivat vähän pisteitä, mutta tuloksena oli hienosti VOI 1, 43 pisteellä. Hienoa Elmo ja Jere! Nyt sitten sitä kolmatta ykköstä metsästämään.

Loppuun vielä kuvia markkinatunnelmista.

Nyt on jo yli kuukausi siitä kun veljekset Valto (KT Ebony) ja Poju (KT Ivory) lähtivät uusiin koteihinsa. Olen ollut tiiviisti (toivottavasti en liikaakin) yhteydessä omistajiin ja Pojun omistajahan on tuttu jo vuosien takaa muutenkin. Hyvin on elämä lähtenyt käyntiin molemmilla ja mukavia uutisia on kuulunut onnellisen kasvattajan korviin. Tietysti pikku koiruuksia on jo tehty, mutta eihän labradori voi olla terve jos se aina käyttäytyy kuin ajatus???

Koirakavereitakin löytyy molemmista kodeista ja tilaa puuhastella. Poju on saanut olla jo pelipaikoillakin eli toko- ja agilityharjoituksissa mukana, mutta tietenkin vain turistina vielä. Vielä kuukauden verran pitää malttaa, että molemmat rokotukset on saatu ja sitten pääsee jo Pojukin kokeilemaan tokoa. Agility kannattaa jättää ainakin hyppyjen osalta vähän vanhemmalle iälle, mutta se ei olekaan Pojun harrastuksissa se number one.

Loppuun vielä kuvia pojista.

Viime sunnuntai oli pitkästä aikaa näyttelypäivä, joka menikin sitten kaikkien osalta erinomaisesti

Pasi ja O-P osallistuivat ajokoirien erikoisnäyttelyyn Laihialla ja pari harjoituskertaa näytti riittävän, sillä tuliaisena oli komeasti KÄY ERI. Minusta olisi kannattanut ilmoittaa nuorten luokkaan niin olisi voinut tulla sijoituksiakin…ainakin omassa luokassa. O-P on kuitenkin vasta 16 kk ikäinen. Toisaalta tuo tulos ”riittää” hyvin ensi talven kokeisiin.

Minä starttasin Jeren, Elmon ja Sannin kanssa Kokkolaan KV-näyttelyyn kun pitäähän sitä edes yhdessä näyttelyssä kesän aikana käväistä. Lyyti sai jäädä karvattomana kotimieheksi (en tosin ollut sitä ilmoittanutkaan kun osasin odottaa totaalista karvanlähtöä). Kasvateistani myös Simba (KT Tutti Frutti) oli paikalla. Jere pestattiin näyttämään kaikki koirat kun en sitten uskaltanut perjantaisen sairaalareissun jäljiltä lähteä kehää kiertämään. No Jerehän toimii kuin ammattihandleri ja tulokset olivat hienot: Simba AVO ERI/2, Elmo VAL ERI/1, SA, PU2 ja vara-CACIB ja äitykkä Sanni VET ERI/1 ja ROP-VET. Ihan hienosti meidän porukka edusti ja kun kavereilla oli kameratkin mukana niin kuviakin saatiin. Kuvista kiitokset siis Timosen Annelle ja Sopasen Päiville!

Kevät mennä hurahti vilauksessa pentujen kanssa ja kesäkin alkaa jo olla puolessa välissä. On ollut kiirettä vähän joka rintamalla ja taas on päivitys jäänyt. Yritän muistella mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.

Kasvattini Simba (KT Tutti Frutti) on aloittanut mejäkauden vauhdikkaasti ja ehtinyt osallistua jo kolmeen kokeeseen. Tuloksina AVO2, AVO1 ja VOI3. Tarkoituksena on myös jatkaa hyvin alkanutta kautta ja kokemuksen karttuessa voi tältä parivaljakolta odottaa lisää hyviä suorituksia. Simba on samalla harjoitellut myös taippareita varten ja voi olla, että niitäkin kokeillaan tämän kesän/syksyn aikana. Simba on käynyt myös pari kertaa näyttelyssä ja EH:n arvoiseksi olivat tuomarit pojan arvioineet. No Simbahan onkin ”erittäin hyvä ellei täydellinen”

Sijoitusnarttuni Tytti (KT First In Line) käväisi Lestijärven ryhmiksessä vähän liian pulleana ja sai EH:n. Mieltä lämmitti kuitenkin alkulause ”erinomaista tyyppiä oleva narttu”. Tytillä on vielä aikaa kehittyä ja onhan sillä jo pari ERIä ja SA:sta plakkarissa. Tytin ja Annen harjoittelut eivät ole menneet hukkaan vaan alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta. Tytin luovutusongelma on parantunut ja se ei ilmeisestikään enää pelkää, että jotain pahaa tapahtuu jos liian lähelle tulee saaliinsa kanssa. Aluksi se nimittäin toi kyllä vauhdikkaasti, mutta aivan viime metreillä käänsi päänsä pois ja sylkäisi tuomansa jalkoihin tai metrin parin päähän. Tytti osallistui taippareihin Yli-Kiimingissä ja siellä koe kaatui häiriöön, jonka Tytti otti liikenteestä hakuruudun lähistöllä (Tuosta autojen jahtaamisesta ei vielä täysin ole päästy pois, mutta eiköhän sekin ajan mittaan heikkene. Syitä voimme vain miettiä ja olettamuksia käytökselle on, mutta ei niistä nyt enempää). Seuraavana lauantaina Anne ja Tytti starttasivat Kajaanissa ja siellä Tytti oli toiminut odotetulla tavalla ja NOU 1 on saavutettu! Hyvä Anne ja Tytti. Nyt on harjoittelussa NOMEn aloluokka ja katsotaan sitten syksyllä onko tulosta jo tälle vuodelle tullut.

Elmolla (KT Invisible Man) ei ole ekan mejästartin jälkeen ole oikein ollut onni matkassa. Ilmajoen mejäkokeessa 3.6. sattui pahin mahdollinen mitä kokeessa voi tapahtua. Elmo oli Jeren sanojen mukaan mennyt jäljen hyvin eikä hukkia ollut tullut ja ykköstulosta odotimme. No kaamea totuus paljastui kun menimme koepaikalle. Elmon kilpailujälki oli väärin tehty ja tuomarien oli pakko hylätä se. Kyllä siinä tunteet kävivät melko kuumina useammallakin osapuolella ja tuomarit kävivät jäljen toimitsijoiden kanssa vielä tarkastamatta. Virhe oli kuitenkin niin olennainen, että jälkeä ei voitu hyväksyä. Viimeisen makauksen ja kaadon välillä ei ollut matkaa kuin 20-30 m. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli tuomareille pakkotilanne. Onhan ne jäljet oltava sääntöjen mukaisia. Harmitti kyllä niin, että itkua ja ärräpäitä tuli vielä koko kotimatkankin.

Nome-puolen harjoitukset jatkuvat ja lyhyen koekäynnin (Evijärvellä) jälkeen tiedämme taas mihin panostaa eniten. Se hallittavuus ja kovapäisyys pitää saada aisoihin. No tehtiin siinä aamulla muutama muukin virhe ja koe oli kahdella karkaamisella läpi. Lisää vaan harjoitusta ja myös ampumista ja katsotaan onko syksyllä jo toinen tilanne. Elmo on kuitenkin niin innokas koira työskentelemään, että ei sitä kannata jättää kotiin ”homehtumaan!.

Pennut lähtivät uusiin koteihinsa 8.6. ja voi pojat niitä on ollut ikävä. Niitä kun oli vain kaksi niiden kanssa ehti puuhailla kaikenlaista ja ainakin istumista ja etsimistä jo harjoiteltiin sekä tietysti luoksetuloa pillillä. Varikseen tutustuttiin parina päivänä ja molemmat olivat kiinnostuneita. Poju ehti jo kantaa rastaanpoikasiakin. Toisen se nappasi Lyytiltä ja toisen se löyti itse kun ihan pieni poikanen oli tippunut pesästä. Nyt uudessa kodissaan se on jatkanut ”pikkulintupuuhia”. Emännälle on tuotu kuollut västäräkki ja variksenpoikanen. Pojat jäivät molemmat tänne Etelä-Pohjanmaalle, Poju (KT Ivory) Vimpeliin ja Valto (KT Ebony) Laihialle. Olen saanut ihan mukavia uutisia poikien touhuista ja odottelen mielenkiinnolla mitä näistä pikku vintiöistä kasvaa. Uskoisin, että heistä kuullaan vielä ainakin joidenkin harrastusten myötä.

Viime päivityksen jälkeen on taas tapahtunut paljon ja suuriakin asioita. Näinkin pitkän päivityskatkon jälkeen on vaikea lyhyesti kertoa tapahtumista ja varmaan jotain unohtuukin. Yritetään aloittaa iloisemmista asioista.

Tytti (KT First In Line) täytti 23.4. kaksi vuotta ja on kovasti harjoitellut tokoa ja taippareita varten. Toiveissa on, että taipparit läpäistään tänä keväänä/kesänä ja muitakin suunnitelmia Tytin kesään on jo vireillä. Siiri (KT Amazing Grace) emäntineen pääsi taipparikurssille ja myös Siirillä on taipparit tämän kesän tavoitteena. Simba (KT Tutti Frutti) on kehittynyt paljon noutojutuissa ja mejääkin on harjoiteltu kesän kokeita varten. Elmon (KT Invisible Man) kanssa ollaan aloiteltu nomeharkkoja ja hullunrohkeana toiveena tälle kesälle olisi nomepuolenkin korkkaus. Harjoitusta se kyllä vielä vaatii erilaisissa maastoissa ja jos Elmon korvatkin saisi sellaiseen asentoon, että olisivat koko ajan kuulolla niin oltaisiin jo vahvoilla Intoa ei kyllä puutu!

Sitten varsinaisiin kokeisiin ja testeihin. Kausi alkoi 28.-29.4. Ilmajoen luonnetestillä. Tarkoitus oli alunperin, että kaikki kolme koiraamme olisi testattu samana päivänä, mutta yllättävien sattumien vuoksi Siiri pääsi vasta sunnuntaina paikalle. Pisteitä koirat sai seuraavasti: Elmo +223, Tytti +170 ja Siiri +78. Kaikki olivat laukausvarmoja. Laitan osa-aluepisteet jokaisen omalle sivulle erikseen kunhan ehdin.

Elmon mejäkokeesta 6.5. voi todellakin sanoa ”vaikeuksien kautta voittoon”. Siinä tuntui olevan kaikki epäonnistumisen  elementit mukana. Ei ehditty mennä kuin yksi harjoitusjälki ennen koetta ja sekin paljon vajaamittainen. Jäljenteko aamuna satoi Soinissa räntää kun lähdin ajelemaan kohti Kauhavaa eikä se keli siellä paljon parempi ollut, mutta sain jäljen tehtyä. Lisäksi vielä Jerellä salibandypeli koepäivänä ja minulla käsi taas vaihteeksi niin kipeä, että ei mitään toiveita voimakkaan koiran kanssa metsään menosta. Sain ylipuhuttua sitten Pasin Elmon ohjaajaksi, vaikka Pasilla kokemusta jäljestä 1o vuoden takaa avoimesta luokasta. No koeaamuna ei odotukset korkealla olleet ja tietenkin tuli taas se viimeinen jälkikin. Keli ei onneksi helteinen ollut niin ei tuo viimeinen jälki sinänsä haitannut. Pasi ehti vielä ampumatestin ja jäljen välillä käydä kotona tekemässä pihatöitäkin kun minä opastin tekemäni jäljen. Pasi ei edes kertonut minulle miten jälki meni, muuta kuin jotain sellaista, että uskoin pari hukkaa tulleen. Oli siinä taas itku lähellä kun tuloksia luettiin ja tuo parivaljakko vetäisi kokeen parhaat pisteet (47 p.) ja Elmolle eka VOI 1 ja komeasti.

Lopuksi sitte se kaikista surullisin uutinen. Kaikista koirista rakkain ja meille molemmille se elämämme koira Kalle lähti viimeiselle matkalleen 4.5. Pitkän ja vaiherikkaan elämän sai poikamme elää ja olemme kiitollisia joka päivästä, jonka vietimme Kallen kanssa. En osaa sanoin kuvata miten paljon Kalle on tuonut elämäämme. Kaikki olisi varmaan ihan toisin ilman tuota persoonallista, elämänhaluista ja viisasta koiraa. Kalle kulki rinnallamme melkein 15 vuotta iloissa ja suruissa ja opetti meille varmaan paljon enemmän kuin mitä me opetimme sille. Suuren suuri koirapersoona on nyt poissa ja jäljelle jäi suuri ikävä.

We’ll meet again
don’t know where,don’t know when
but i know we’ll meet again some sunny day…. 

Laitetaan nyt tännekin vielä uutinen Lyytin pennuista. Lyyti sai 17.4. kaksi potraa poikaa. Pojat olivat todella isokokoisia ja jouduimmekin turvautumaan sektioon. Veljesten syntymäpainot olivat; musta poika 638g ja keltainen poika 621g. Molemmat pojat on varattu. Olin kovasti odottanut itselleni narttupentua, mutta onhan tässä jo totuttu siihen, että kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi. Tällä kertaa kaikki nartun halunneet jäivät siis ilman. En toki alustaviakaan varauksia ole ottanut kuin muutaman, koska alunperinkin oli tiedossa, että ei ole suurta pentuetta tulossa. Toisaalta olen äärettömän onnellinen, että poikia tuli kun varsinkin yksi pennun varaaja on odottanut poikaansa jo kolmisen vuotta.

Veljekset ovat elinvoimaisen oloisia ja monesti huomaan jääneeni lumoutuneena katselemaan kun he syövät ja tuhisevat tyytyväisinä. Pentujen katseluun ei voi koskaan kyllästyä. Lyyti on ollut alusta asti erinomainen äiti, joka hoivaa pentujaan antaumuksella. Pari ensimmäistä yötä meni vähän levottomasti ilmeisesti jälkipolttojen takia, mutta sekään ei estänyt pentujen hoivaamista.

Kallea on tietysti kiinnostanut mitä kodinhoitohuoneessa tapahtuu se kun ei enää kuule pentujen ääniä. Näytin sitten uteliaalle toista pentua ja pikkuisen nuuskaistuaan ilmeestä näki, että tietää täysin missä mennään.

Kuvassa veljekset emon hoivassa 2 päivän ikäisinä.