Auli Peltokangas
Uskonkuja 3, 63800 Soini
p. 040-7399 859
auli.ojala(at)luukku.com

Kesäkuulumisia.

Kevät mennä hurahti vilauksessa pentujen kanssa ja kesäkin alkaa jo olla puolessa välissä. On ollut kiirettä vähän joka rintamalla ja taas on päivitys jäänyt. Yritän muistella mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.

Kasvattini Simba (KT Tutti Frutti) on aloittanut mejäkauden vauhdikkaasti ja ehtinyt osallistua jo kolmeen kokeeseen. Tuloksina AVO2, AVO1 ja VOI3. Tarkoituksena on myös jatkaa hyvin alkanutta kautta ja kokemuksen karttuessa voi tältä parivaljakolta odottaa lisää hyviä suorituksia. Simba on samalla harjoitellut myös taippareita varten ja voi olla, että niitäkin kokeillaan tämän kesän/syksyn aikana. Simba on käynyt myös pari kertaa näyttelyssä ja EH:n arvoiseksi olivat tuomarit pojan arvioineet. No Simbahan onkin ”erittäin hyvä ellei täydellinen” :)

Sijoitusnarttuni Tytti (KT First In Line) käväisi Lestijärven ryhmiksessä vähän liian pulleana ja sai EH:n. Mieltä lämmitti kuitenkin alkulause ”erinomaista tyyppiä oleva narttu”. Tytillä on vielä aikaa kehittyä ja onhan sillä jo pari ERIä ja SA:sta plakkarissa. Tytin ja Annen harjoittelut eivät ole menneet hukkaan vaan alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta. Tytin luovutusongelma on parantunut ja se ei ilmeisestikään enää pelkää, että jotain pahaa tapahtuu jos liian lähelle tulee saaliinsa kanssa. Aluksi se nimittäin toi kyllä vauhdikkaasti, mutta aivan viime metreillä käänsi päänsä pois ja sylkäisi tuomansa jalkoihin tai metrin parin päähän. Tytti osallistui taippareihin Yli-Kiimingissä ja siellä koe kaatui häiriöön, jonka Tytti otti liikenteestä hakuruudun lähistöllä (Tuosta autojen jahtaamisesta ei vielä täysin ole päästy pois, mutta eiköhän sekin ajan mittaan heikkene. Syitä voimme vain miettiä ja olettamuksia käytökselle on, mutta ei niistä nyt enempää). Seuraavana lauantaina Anne ja Tytti starttasivat Kajaanissa ja siellä Tytti oli toiminut odotetulla tavalla ja NOU 1 on saavutettu! Hyvä Anne ja Tytti. Nyt on harjoittelussa NOMEn aloluokka ja katsotaan sitten syksyllä onko tulosta jo tälle vuodelle tullut.

Elmolla (KT Invisible Man) ei ole ekan mejästartin jälkeen ole oikein ollut onni matkassa. Ilmajoen mejäkokeessa 3.6. sattui pahin mahdollinen mitä kokeessa voi tapahtua. Elmo oli Jeren sanojen mukaan mennyt jäljen hyvin eikä hukkia ollut tullut ja ykköstulosta odotimme. No kaamea totuus paljastui kun menimme koepaikalle. Elmon kilpailujälki oli väärin tehty ja tuomarien oli pakko hylätä se. Kyllä siinä tunteet kävivät melko kuumina useammallakin osapuolella ja tuomarit kävivät jäljen toimitsijoiden kanssa vielä tarkastamatta. Virhe oli kuitenkin niin olennainen, että jälkeä ei voitu hyväksyä. Viimeisen makauksen ja kaadon välillä ei ollut matkaa kuin 20-30 m. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli tuomareille pakkotilanne. Onhan ne jäljet oltava sääntöjen mukaisia. Harmitti kyllä niin, että itkua ja ärräpäitä tuli vielä koko kotimatkankin.

Nome-puolen harjoitukset jatkuvat ja lyhyen koekäynnin (Evijärvellä) jälkeen tiedämme taas mihin panostaa eniten. Se hallittavuus ja kovapäisyys pitää saada aisoihin. No tehtiin siinä aamulla muutama muukin virhe ja koe oli kahdella karkaamisella läpi. Lisää vaan harjoitusta ja myös ampumista ja katsotaan onko syksyllä jo toinen tilanne. Elmo on kuitenkin niin innokas koira työskentelemään, että ei sitä kannata jättää kotiin ”homehtumaan!.

Pennut lähtivät uusiin koteihinsa 8.6. ja voi pojat niitä on ollut ikävä. Niitä kun oli vain kaksi niiden kanssa ehti puuhailla kaikenlaista ja ainakin istumista ja etsimistä jo harjoiteltiin sekä tietysti luoksetuloa pillillä. Varikseen tutustuttiin parina päivänä ja molemmat olivat kiinnostuneita. Poju ehti jo kantaa rastaanpoikasiakin. Toisen se nappasi Lyytiltä ja toisen se löyti itse kun ihan pieni poikanen oli tippunut pesästä. Nyt uudessa kodissaan se on jatkanut ”pikkulintupuuhia”. Emännälle on tuotu kuollut västäräkki ja variksenpoikanen. Pojat jäivät molemmat tänne Etelä-Pohjanmaalle, Poju (KT Ivory) Vimpeliin ja Valto (KT Ebony) Laihialle. Olen saanut ihan mukavia uutisia poikien touhuista ja odottelen mielenkiinnolla mitä näistä pikku vintiöistä kasvaa. Uskoisin, että heistä kuullaan vielä ainakin joidenkin harrastusten myötä.