Viime päivityksen jälkeen on taas tapahtunut paljon ja suuriakin asioita. Näinkin pitkän päivityskatkon jälkeen on vaikea lyhyesti kertoa tapahtumista ja varmaan jotain unohtuukin. Yritetään aloittaa iloisemmista asioista.

Tytti (KT First In Line) täytti 23.4. kaksi vuotta ja on kovasti harjoitellut tokoa ja taippareita varten. Toiveissa on, että taipparit läpäistään tänä keväänä/kesänä ja muitakin suunnitelmia Tytin kesään on jo vireillä. Siiri (KT Amazing Grace) emäntineen pääsi taipparikurssille ja myös Siirillä on taipparit tämän kesän tavoitteena. Simba (KT Tutti Frutti) on kehittynyt paljon noutojutuissa ja mejääkin on harjoiteltu kesän kokeita varten. Elmon (KT Invisible Man) kanssa ollaan aloiteltu nomeharkkoja ja hullunrohkeana toiveena tälle kesälle olisi nomepuolenkin korkkaus. Harjoitusta se kyllä vielä vaatii erilaisissa maastoissa ja jos Elmon korvatkin saisi sellaiseen asentoon, että olisivat koko ajan kuulolla niin oltaisiin jo vahvoilla Intoa ei kyllä puutu!

Sitten varsinaisiin kokeisiin ja testeihin. Kausi alkoi 28.-29.4. Ilmajoen luonnetestillä. Tarkoitus oli alunperin, että kaikki kolme koiraamme olisi testattu samana päivänä, mutta yllättävien sattumien vuoksi Siiri pääsi vasta sunnuntaina paikalle. Pisteitä koirat sai seuraavasti: Elmo +223, Tytti +170 ja Siiri +78. Kaikki olivat laukausvarmoja. Laitan osa-aluepisteet jokaisen omalle sivulle erikseen kunhan ehdin.

Elmon mejäkokeesta 6.5. voi todellakin sanoa ”vaikeuksien kautta voittoon”. Siinä tuntui olevan kaikki epäonnistumisen  elementit mukana. Ei ehditty mennä kuin yksi harjoitusjälki ennen koetta ja sekin paljon vajaamittainen. Jäljenteko aamuna satoi Soinissa räntää kun lähdin ajelemaan kohti Kauhavaa eikä se keli siellä paljon parempi ollut, mutta sain jäljen tehtyä. Lisäksi vielä Jerellä salibandypeli koepäivänä ja minulla käsi taas vaihteeksi niin kipeä, että ei mitään toiveita voimakkaan koiran kanssa metsään menosta. Sain ylipuhuttua sitten Pasin Elmon ohjaajaksi, vaikka Pasilla kokemusta jäljestä 1o vuoden takaa avoimesta luokasta. No koeaamuna ei odotukset korkealla olleet ja tietenkin tuli taas se viimeinen jälkikin. Keli ei onneksi helteinen ollut niin ei tuo viimeinen jälki sinänsä haitannut. Pasi ehti vielä ampumatestin ja jäljen välillä käydä kotona tekemässä pihatöitäkin kun minä opastin tekemäni jäljen. Pasi ei edes kertonut minulle miten jälki meni, muuta kuin jotain sellaista, että uskoin pari hukkaa tulleen. Oli siinä taas itku lähellä kun tuloksia luettiin ja tuo parivaljakko vetäisi kokeen parhaat pisteet (47 p.) ja Elmolle eka VOI 1 ja komeasti.

Lopuksi sitte se kaikista surullisin uutinen. Kaikista koirista rakkain ja meille molemmille se elämämme koira Kalle lähti viimeiselle matkalleen 4.5. Pitkän ja vaiherikkaan elämän sai poikamme elää ja olemme kiitollisia joka päivästä, jonka vietimme Kallen kanssa. En osaa sanoin kuvata miten paljon Kalle on tuonut elämäämme. Kaikki olisi varmaan ihan toisin ilman tuota persoonallista, elämänhaluista ja viisasta koiraa. Kalle kulki rinnallamme melkein 15 vuotta iloissa ja suruissa ja opetti meille varmaan paljon enemmän kuin mitä me opetimme sille. Suuren suuri koirapersoona on nyt poissa ja jäljelle jäi suuri ikävä.

We’ll meet again
don’t know where,don’t know when
but i know we’ll meet again some sunny day….