Meidän iki-ihana Kalle vaari täytti jo 14 vuotta eilen. Synttäreitä juhlittiin ”perhepiirissä”

Päivänsankarille oli tarjolla maksalaatikkoa ja nakkeja. Hyvin maistui ja lautanen tyhjeni alta aikayksikön. Vaikka kroppa kieliikin jo vanhenemisesta on mieli vielä leikkisä ja nuorekas. Monesti pää vetäis, mutta jalat ei enää pysy vauhdissa mukana, jolloin vauhtia täytyy hiljentää. Mitään lääkitystä ei Kallella vieläkään ole. Kuulo on jo huono, mutta näkö sitäkin parempi. Tärkeimmät asiat Kallen elämässä ovat: nukkuminen, syöminen ja tytöt…järjestys vaihtelee tilanteen mukaan

Tämäkin päivitys myöhässä, mutta koetan nyt saada nämäkin sivut ajan tasalle

Lauantai 11.6. oli helteinen ja kaikin puolin mukava päivä. Sijoitusnartut Siiri (KT Amazing Grace) ja Tytti (KT First In Line) saapuivat puolen päivän aikoihin kyläilemään (kera Kirsin ja Annen) ja matka jatkui meiltä mökille missä oli mukavampi treenailla veden äärellä. Sanni sai lähteä mukaan tyttöjä ”kaitsemaan”.

Päivään mahtui uimista, tokoilua, noutoja vedestä, riistaan tutustumista ja malttiharkkoja. Tietysti välillä myös paistettiin makkaraa ja syötiin muuta kevyttä kenttäruokaa ja koirat kisailivat keskenään. Mitään suurempaa ongelmaa ei tytöillä ollut millään osa-alueella ja kunhan kokemusta tulee lisää niin uskon, että molemmista tytöistä voi olla ainesta moneenkin lajiin.

Sannikin sai tehdä vesinoutoja ja oli tosi innoissaan kun pääsi töihin

Kiitokset vielä Annelle ja Kirsille kun jaksoitte ajella tänne helteestä huolimatta. Paluumatkalla taisi olla jokaisessa autossa punoittavia naisia ja väsyneitä koiria

Luulin jo, että emme pääse Laukaan taippareihin Elmon kanssa kun olimme varasijalla 5. Kuitenkin koetta edeltävänä iltana sain viestin, että paikka olisi vapautunut. Totta mooses me lähdimme yrittämään nyt kun on harjoiteltukin. Toisaalta oli hyvä startata näin lyhyellä varoitusajalla…eipähän ehdi turhan kauan jännitellä. No minä toimin kuitenkin vain kuskin roolissa ja Jere ja Elmo hoitivat homman tyylikkäästi kotiin ! Koe meni hyvin ja Elmo hoiti tehtävät helposti. Tuloksena NOU 1 ! Mieltä lämmitti erityisesti tuomarin osoittama kannustus ja kiitos Jerelle, joka toimi rauhallisesti ja hillitysti koko kokeen ajan.

Yksi päivä töissä välissä ja sitten olikin jälkien teko Jurvassa ja koe sunnuntaina. Lyyti oli viimeksi käynyt jäljellä viime syksynä ja tuulinen sää jälkien teko päivänä enteili kyllä jo sitä, että ei taida kunnian kukko laulaa näissä kokeissa. Vielä kun sunnuntaiaamun arvonnassakaan ei ollut tuuria vaan jouduimme toiseksi viimeiselle jäljelle kuumassa kelissä niin eipä siinä jää paljon kavereille kehumista:) Lyyti kyllä meni eka osuuden ihan kohtuu hyvin ilmavainuiselle, mutta sitten matkan varrelle sattui tuoreet hirvenjäljet, ihana tuoksuva ”jätös” ja päätteeksi vielä jonkin eläimen luita niin keskeytin kokeen siihen. Lyyti ilmeisesti oletti, että olimme tulleet jo kaadolle ja palasi aina vaan luukasansa luokse. No täytyy ottaa harjoituksen kannalta tämä koe. Hieman kallis harjoitus tosin, mutta tähänhän on jo totuttu.

Seuraava mejä -rupeama olikin sitten jo tiistaina Alahärmässä, jolloin ajelin töiden jälkeen jäljen tekoon. Tunnelma oli etten sanoisi kuuma, kostea, hikinen, mutta jäljen sain tehtyä.
Koe oli sitten keskiviikkona vieläkin helteisemmässä kelissä ja kyllä siinä alkoi jo epäillä omaa mielenterveyttään kun lähdimme metsään tarpomaan. Tällä kertaa tietenkin saimme alkupään jäljen, ettei vaan keli ehtisi iltaa kohden viilentymään;) No tällä kertaa Lyyti yllätti minut täysin sitkeydellään ja ehkäpä tuo tuuleton kostea keli auttoi siinä, että sitä nenää pidettiin lähempänä maata ja meno oli jälkiuskollisempaa. Hienosti Lyyti jaksoi loppuun saakka ja toinen VOI 1 oli jäljestetty. Pisteitä tuli 45. Tulosta vähensi ainakin katkokulmalla oikaisu (ei käynyt veretyksen loppupisteessä) sekä yhden makauksen ohitus. Olin silti äärettömän onnellinen lopputuloksesta. Nukkumaan tosin pääsin vasta n. klo 04.00, mutta mitäs pienistä.

Huh huh…nyt on kulunut niin paljon aikaa viime päivityksestä, että en tiedä muistanko puoliakaan mitä on tapahtunut. Tässä nyt kuitenkin niitä mitä muistan:)

Meille on saapunut uusi ajokoiran pentu jo tutulta kasvattajalta Torniosta. Uusi tulokas on Meripojan Onni-Poika ja hyvin on O-P jo kotiutunut ja oppinut tavoille. Yritän jossain välissä kesäkiireiden keskellä väsätä O-P:lle omat sivut.

Pevisa -tutkimuksissa on käyty ja Lyytillä, Siirillä (KT Amazing Grace) ja Tytillä (KT First In Line) oli kaikilla terveet silmät. Tytiltä ja Siiriltä kuvattiin myös lonkat ja kyynärät. Viralliset lausunnot Tytille A/A, 0/0 ja Siirille C/C, 0/0. Siirin lonkissa ei ollut mitään merkkejä nivelrikosta vaan lonkkamaljan syvyydestä tuo C. Kuvaavan lääkärin arvio oli B:n ja C:n välillä. Siirin kehitys on vielä kovin kesken ja esim. juoksuja ei ole vielä ollut niin voi olla, että kuvautan vielä vuoden vaihteessa uudestaan. Siiri on nyt laihdutuskuurilla ja painoa onkin jo mukavasti tippunut.

Elmon kanssa ollaan harjoiteltu taippareita ja aloluokan juttujakin jo jonkin verran. Yhteistreeneissä Vimpelissä on ollut hyvä henki ja mukavaa porukkaa. Elmolle on tehnyt hyvää kasvattaa malttia ja tottua toimimaan hakuruudussa, vaikka siellä olisi jo muiden koirien ja ihmisten hajuja.  Laitan lisää uutisia uuden otsikon alle, ettei tule liin paljon saman otsikon alle.