Osallistuimme perinteiseen Seinäjoen näyttelyyn isolla porukalla. Menestys ei nyt päätä huimannut, mutta kaikki koirat saivat hyvät arvostelut ja varsinkin nuorimmaisille kovasti kannustavat. Ilmoitin myös Sannin pitkästä pitkästä aikaa näyttelyyn kun oli siitä erikoinen tilanne, että Sannin kaikista kolmesta pentueesta oli koira edustettuna. Mamma aiheutti kovimman yllätyksen, sillä tuomarin tiukasta linjasta huolimatta tuli laatumaininta Erinomainen ja Sanni oli käyttöluokan neljäs. Myös Lyyti sai Erinomaisen ja oli valioluokan kakkonen. PN sijoituksia ei tällä kertaa tullut. Hyvistä arvosteluista huolimatta tuomari tuntui tykkäävän hiukan korkearaajaisemmista nartuista. Elmo oli nuorten luokan kakkonen Erittäin hyvällä ja sijoitusnarttumme pikku Siiri ensimmäisessä näyttelyssään pentuluokan kolmas. Mukava oli nähdä tuttuja ja kiitokset koirien esittämisestä Jerelle ja Kirsille. Itse esitin tällä kertaa vain Lyytin.

Viime viikonloppu ei ihan sujunut niin kuin olisi toivonut. Elmolla ja Jerellä oli taipparit Laukaassa ja itse en valitettavasti päässyt mukaan. Alku oli alkanut hyvin, mutta sitten Elmo oli taas hokannut kolmannen variksen jälkeen, että ”hei, eihän mun oo pakko totella ja täällähän vois tehdä juttuja oman pään mukaan”. Tuomarin mukaan vesityöskentely ja kolme ensimmäistä palautusta oli sujunut kuin suoraan oppikirjasta, mutta sitten Elmo oli hokannut, että on mukavampi hakea riistaa suoraan riistapussista ja oli toki palauttanut myös sen:) Tämän jälkeen kun oli kielletty menemästä riistapussille oli lähtenyt hakualueelle, mutta seuraavassa palautuksessa oli ”pikku piru” olkapäällä saanut viestinsä perille ja varista ei palautettu ja sama riekkuminen jatkui kuudennen variksenkin kohdalla. Lisäksi oli huomattu, että viidettä varista oli käsitelty ”kovakouraisesti”.  Tuomari oli muuten tykännyt kovasti Elmon vauhdikkaasta työstä, mutta kehottanut vähän kiristämään ohjaimia. Tottelevaisuusharjoitukset siis jatkukoon.

Sunnuntaina oli Lyytin tämän vuoden viimeinen mejäkoe ja pelkäsin jo aamulla pahinta kun starttasin matkaan tuulen ulvoessa. Toivoin kuitenkin, että saisimme metsäisen jäljen ja mahdollisimman aamusta niin tuuli ei niin paljon haittaisi ilmavainuista koiraa. No meikäläisen tuurin tietäen saimme toiseksi viimeisen jäljen ja paikoitellen hakkuuaukoissa. Kahdella kulmalla Lyyti ajautui niin kauaksi tuulen yläpuolelle, että niistä tuomittiin hukka. Tuloksena siis VOI 3 ja 28 pistettä. Toisaalta, kyllähän koiran pitäisi toimia kelillä kuin kelillä, mutta tällaista on melko vaikea harjoitella kun tuulia ei voi ennustaa. Tulihan siinä mukavasti hintaa (120,-) kolmoselle kun jouduin ostamaan jäljen lauantain pakollisen meno takia. 

No, ensi keväänä uusin voimin koitoksiin niin taippareiden kuin mejänkin suhteen. Eiköhän se aurinko välillä taas paista sinne risukasaankin:)