Tytti (KT First In Line) täytti 23.4. kaksi vuotta ja on kovasti harjoitellut tokoa ja taippareita varten. Toiveissa on, että taipparit läpäistään tänä keväänä/kesänä ja muitakin suunnitelmia Tytin kesään on jo vireillä. Siiri (KT Amazing Grace) emäntineen pääsi taipparikurssille ja myös Siirillä on taipparit tämän kesän tavoitteena. Simba (KT Tutti Frutti) on kehittynyt paljon noutojutuissa ja mejääkin on harjoiteltu kesän kokeita varten. Elmon (KT Invisible Man) kanssa ollaan aloiteltu nomeharkkoja ja hullunrohkeana toiveena tälle kesälle olisi nomepuolenkin korkkaus. Harjoitusta se kyllä vielä vaatii erilaisissa maastoissa ja jos Elmon korvatkin saisi sellaiseen asentoon, että olisivat koko ajan kuulolla niin oltaisiin jo vahvoilla Intoa ei kyllä puutu!

Sitten varsinaisiin kokeisiin ja testeihin. Kausi alkoi 28.-29.4. Ilmajoen luonnetestillä. Tarkoitus oli alunperin, että kaikki kolme koiraamme olisi testattu samana päivänä, mutta yllättävien sattumien vuoksi Siiri pääsi vasta sunnuntaina paikalle. Pisteitä koirat sai seuraavasti: Elmo +223, Tytti +170 ja Siiri +78. Kaikki olivat laukausvarmoja. Laitan osa-aluepisteet jokaisen omalle sivulle erikseen kunhan ehdin.

Elmon mejäkokeesta 6.5. voi todellakin sanoa “vaikeuksien kautta voittoon”. Siinä tuntui olevan kaikki epäonnistumisen  elementit mukana. Ei ehditty mennä kuin yksi harjoitusjälki ennen koetta ja sekin paljon vajaamittainen. Jäljenteko aamuna satoi Soinissa räntää kun lähdin ajelemaan kohti Kauhavaa eikä se keli siellä paljon parempi ollut, mutta sain jäljen tehtyä. Lisäksi vielä Jerellä salibandypeli koepäivänä ja minulla käsi taas vaihteeksi niin kipeä, että ei mitään toiveita voimakkaan koiran kanssa metsään menosta. Sain ylipuhuttua sitten Pasin Elmon ohjaajaksi, vaikka Pasilla kokemusta jäljestä 1o vuoden takaa avoimesta luokasta. No koeaamuna ei odotukset korkealla olleet ja tietenkin tuli taas se viimeinen jälkikin. Keli ei onneksi helteinen ollut niin ei tuo viimeinen jälki sinänsä haitannut. Pasi ehti vielä ampumatestin ja jäljen välillä käydä kotona tekemässä pihatöitäkin kun minä opastin tekemäni jäljen. Pasi ei edes kertonut minulle miten jälki meni, muuta kuin jotain sellaista, että uskoin pari hukkaa tulleen. Oli siinä taas itku lähellä kun tuloksia luettiin ja tuo parivaljakko vetäisi kokeen parhaat pisteet (47 p.) ja Elmolle eka VOI 1 ja komeasti.

Lopuksi sitte se kaikista surullisin uutinen. Kaikista koirista rakkain ja meille molemmille se elämämme koira Kalle lähti viimeiselle matkalleen 4.5. Pitkän ja vaiherikkaan elämän sai poikamme elää ja olemme kiitollisia joka päivästä, jonka vietimme Kallen kanssa. En osaa sanoin kuvata miten paljon Kalle on tuonut elämäämme. Kaikki olisi varmaan ihan toisin ilman tuota persoonallista, elämänhaluista ja viisasta koiraa. Kalle kulki rinnallamme melkein 15 vuotta iloissa ja suruissa ja opetti meille varmaan paljon enemmän kuin mitä me opetimme sille. Suuren suuri koirapersoona on nyt poissa ja jäljelle jäi suuri ikävä.

We’ll meet again
don’t know where,don’t know when
but i know we’ll meet again some sunny day…. 

Veljekset ovat elinvoimaisen oloisia ja monesti huomaan jääneeni lumoutuneena katselemaan kun he syövät ja tuhisevat tyytyväisinä. Pentujen katseluun ei voi koskaan kyllästyä. Lyyti on ollut alusta asti erinomainen äiti, joka hoivaa pentujaan antaumuksella. Pari ensimmäistä yötä meni vähän levottomasti ilmeisesti jälkipolttojen takia, mutta sekään ei estänyt pentujen hoivaamista.

Kallea on tietysti kiinnostanut mitä kodinhoitohuoneessa tapahtuu se kun ei enää kuule pentujen ääniä. Näytin sitten uteliaalle toista pentua ja pikkuisen nuuskaistuaan ilmeestä näki, että tietää täysin missä mennään.

Kuvassa veljekset emon hoivassa 2 päivän ikäisinä.

Kallella todettiin samalla virtsatulehdus, vaikka tiesin sen oireista jo etukäteen. Toivotaan, että antibiootit puree ja vanha herra selättää vielä tämän tulehduksen. Kalle alkaa olla jo siinä iässä, että enää ei voi puhua vuosista vaan kuukausista, joita on edessä.

Että tällainen pääsiäisviikko on meillä…varsinainen Via Dolorosa.

Toinenkin jännityksen aihe on laitettu alulle eli toiveissa olisi ihan ensimmäinen ajokoirapentue meidän kenneliimme. Shumi kävi vierailemassa FIN MVA FI KVA Puskajussin Kenon luona 18.3. ja peukut pystyssä odottelemme mitä tämä vierailu sai aikaan :)

Sanni täytti 30.3. jo yhdeksän vuotta, mutta ei ikä ainakaan vielä paina. Samanlainen iloinen ja terve koira on kuin aina ennenkin. Sannin ja Kaukon Elvis -pentuekin tuli 13.3. jo 2 vuoden ikään ja lähentelevät jo aikuisikää. Tai niin aikuista kuin nyt labradoreista voi toivoa tulevan ;) Simba (KT Tutti Frutti) käväisi maaliskuun lopulla silmätarkastuksessa ja täysin terveeksi oli lääkärin silmät todennut. Hienoa!

Jossain päin Suomea kuulemma on jo tehty mejäjälkiäkin, mutta meillä on lunta vielä parhaimmillaan polveen saakka (ainakin tällaisella mun mittasella). Tänään oli kuitenkin hankikelit ja loistava ulkoilukeli. Tässä on mennyt koko kevät noiden tyttöjen juoksujen ja tiineyden odottelussa niin on jäänyt kaikki näyttelyt ja kokeet vähän taka-alalle. Ehkä tässä pitäisi alkaa jo todella miettimään kevään/kesän suunnitelmia, ainakin Elmon ja sijoitusnarttujen osalta. Pääsiäisenä onkin seuraavat treenit tulossa ja toivotaan, että nuo lumet sulaisi jo sen verran, että pääsisimme maastoharkkoihin.

Loppuun vielä kuvat Sannista 9-vuotispäivänään ja Lyytistä, jolla kuvassa 45 vrk odotusta takana.

Pasi on käynyt Lennin kanssa ajokokeissa ja täytyy sanoa, että kolmas kerta toden sanoi ja Lenni ajoi Laihialla kauden päätöskisassa ykköstuloksen. Kaksi muuta kertaa oli niin harmittavan lähellä, sillä molemmilla kerroilla pisteitä ykkösestä jäi uupumaan vain 1,5. Huonoa tuuria oli matkassa näillä kerroilla, sillä koira toimi hyvin, mutta ulkopuolisista johtuvista syistä ajo keskeytyi vähän liian aikaisin.

Pikku Oopee starttasi pari päivää 1-vuotissynttäreidensä jälkeen Peräseinäjoen kokeessa ja ajoikin loistavan ykköstuloksen 87,54 pisteellä. Harvinainen tilanne on aiheuttanut jopa päänvaivaa meidän taloudessa kun kerrankin olisi useampikin koira, jolla olisi pitänyt kokeisiin ehtiä.

Tälle kaudelle Shumille 2 x AJOK 1, 2xAJOK 2, 1xAJOK 0 (ajoi jäniksen kiinni), Lennille 2xAJOK 1, 2xAJOK 2 ja Oopeelle 1xAJOK 1.

18.2. osallistuimme Jeren kanssa Lakeuden noutajakoirayhdistyksen talvipäiville. Mukana oli myös Sanni ja Elmo. Mukavasti päivä kuluikin erilaisten tehtävien merkeissä eikä ihan viimeisiksikään jääty vaan sopivasti keskivaiheilla olimme leikkimielisen kisan tuloksissa. Päivän päätteeksi oli vuosikokous, jossa Elmo ja Lyyti saivat valiopalkinnot viime vuoden suorituksistaan. Kuvia päivästä ei siunaantunut yhtään kun patterit loppuivat sopivasti ennen ensimmäistäkään kuvaa

Lauantaina 25.2. oli vuorossa kasvattien treenipäivä. Mukana tällä kertaa olivat Elmo ja Jere, Anne ja Tytti ja Kirsi ja Siiri. Toko oli pääosassa treeneissä, mutta otimme myös ohjausta ja markkeerausta damilla ja varistakin noudettiin.

Kuvat eivät taas suostuneet tänne latautumaan, joten yritän myöhemmin uudestaan.

Lyytille on uros valittuna ja uutisoin asiasta kun jotain tapahtuu sillä rintamalla. Pentusuunnitelmissa tietoa yhdistelmästä.

Elmon Kajaanin näyttelyn oudolle käytökselle on löytynyt syykin. On reväyttänyt oikean takajalan sisäreiden ja nyt kipulääkekuurin päätyttyä on vielä hierojalle ajat varattuna. Yksi hierontakerta on jo takana. Ei enää arista takapäätään ja hännästäkin saa vaikka vetää, joten toivotaan, että pääsimme säikähdyksellä.

Järviseudun Sanomista pyysivät pientä haastattelua vuoden 2011 suosituimmasta koirarodusta ja paikallisen kasvattajan mietteitä asiasta ja omasta kasvatustoiminnastani. Juttu oli 1.2. lehdessä ja etusivulla on kopio sivusta josta jutun voi käydä lukemassa.

Simbaa en taaskaan ehtinyt nähdä kehässä vaan ehdimme paikalle juuri kun nuorten luokan kilpailuluokka oli menossa. Simban tuloksena oli NUO EH, kuitenkin ihan hyvällä arvostelulla. Tytti sai myös NUO EH:n todella positiivisella arvostelulla. Elmon esiintyminen ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja tuloksena oli VAL EH. Elmo arasteli kovasti takapäätään eikä antanut tuomarin tutkia. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut ja Elmo käytetäänkin tarkastuksessa onko mahdollisesti anaalit täynnä, pissatulehdus vai mistä tämä arastelu johtui. Lyyti oli vuorossa sitten pitkän päivän lopuksi ja pärjäsikin kasvateistani parhaiten. Lyyti sain ERI:n ja SA:n ja voitti valioluokan. PN -kehässä sitten jäi harmillisesti viidenneksi eli ei ihan sijoituksille saakka päästy. No aina täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti ja olihan tuokin jo hieno saavutus 50 ilmoitetun nartun joukosta.

Nyt kun sain Annen kuvaajaksi niin Lyytistäkin on näyttelykuva

Eilen kuvattiin myös ajokoiristamme Shumi ja terveinä lähti lonkkakuvat kennelliittoon. Jäämme odottelemaan virallisia tuloksia. Olisihan se hienoa saada yli 5-vuotiaalle vielä A-lonkat.

Vuoden ensimmäiset treenit oli loppiaisena ja tarkoitus olisi tavata vähintään kerran kuussa ja seurailla kasvattien etenemistä. Tavoitteena olisi ainakin taipparit ensi kesänä ja mahdollisesti myös tokon korkkausta. Elmolle sitten nomepuolen aloitus jossain vaiheessa kevättä/kesää. Näyttelyharkkaakin otamme aina muistin virkistämiseksi.

Kuumeisessa mietinnässä on edelleen Lyytin “sulhanen”. Mielessä on ollut vahvasti myös ulkolaisen uroksen käyttö. Ilmoittelen päätöksestä tammikuun aikana tuonne pennut -sivulle.

Kuvauksissa kävi sijoitusnartut Siiri ja Tytti sekä kasvateista Simba sekä Pigi. Tuloksena lonkat 3 x A/A ja 1 x C/C ja kyynärät 4 x 0/0. Pigin tulokset tosin vielä epäviralliset ja odotellaan kennelliiton lausuntoja.

Omista koirista Kalle viettelee eläkepäiviään ja on jo 14 1/2 ikäinen. Tuossa iässä jokainen päivä on plussaa ja olemme kiitollisia, että saamme vielä pitää elämämme koiran luonamme. Sanni voi hyvin ja kävi kolmessa näyttelyssä veteraaniluokassa. Tuloksena kaikista ERI ja kirkkaimpana mieleen jäi Sievin näyttelyn ROP-VET ja BIS-VET 3! Sanni käy myös lintumetsällä ja olisi kyllä mielellään tekemässä vielä vaikka  mitä, mutta viime kesänä ei aika antanut myöten käyttää Sannia kokeissa. Lyytin kanssa käytiin (pääosin karvattomana) muutamissa näyttelyissä ja kaksi sijoitusta oli tuloksena. Viime kesänä kävimme Lyytin kanssa viisi kertaa mejäkokeissa ja Lyyti jäljesti kaksi ykköstulosta ja on nyt FI MVA ja FI JVA. Kokeissa sattui kyllä vaikka mitä ja todella huonoa tuuriakin oli matkassa, mutta ehkä juuri siksi tuo valioituminen tuntuikin paremmalta.

Elmon näyttelykäynnit tuottivat keväällä 2 x sertin ja elokuussa sitten napsahti se kolmas ja FI MVA. Taipparit meni helposti läpi Laukaan kokeessa kesäkuun alussa. Ehdimme käymään Elmon kanssa kaksi kertaa mejäkokeissa, joista tuloksena oli AVO 1, ja VOI 3-tulos. Voittajaluokan jälkeä ei ehditty harjoitella oikeastaan ollenkaan (yksi lyhyt katkollinen harjoitusjälki) ja se meni muuten todella hyvin, mutta hirvenjäljet sotkivat yhden osuuden. Nomea on harjoiteltu ja yhteen kokeeseenkin jo Elmon ilmoitin, mutta ei päästy mukaan. Ehkä onkin vielä hyvä harjoitella tämä talvi ja kokeilla ensi kesänä uudelleen.

Sijoituskoirista Siiri ja Tytti aloittivat näyttelykäynnit ja Siiri paransi tuloksiaan hoikistumisen myötä T:stä aina EH:ään asti. Tytti sai kaksi kertaa EH:n ja kaksi kertaa ERIN+SA:n ja oli Sievin ryhmiksessä jopa PN 4. Siiri käväisi myös mejäkokeissa ja ensimmäisen vähän liian hitaan suorituksen jälkeen tulikin sitten heti AVO 1. Siitä on hyvä jatkaa ensi kesänä!

Kasvateistani Simba (KT Tutti Frutti) kävi muutamassa näyttelyssä ja tuloksena pääosin EH, mutta parhaimpana Seinäjoen tulos NUO ERI/1. Simba ja Päivi ehtivät startata myös yhdessä mejäkokeessa ja Simba jäljesti heti AVO 1-tuloksen.

Ajokoirapuolella on sattunut myös monenlaista. Keväällä saapui Meripojan kennelistä meille Onni-Poika ja toukokuussa menetimme Kipran kohtutulehdukseen. Onni muutti appivanhempien luokse kun heiltä menehtyi oma ajokki ja kyllähän talossa pitää ainakin yksi koira olla. Lennille “haettiin” kesällä näyttelystä H ja kerran ehdittiin kokeisiinkin. Lenni ajoikin heti ykköstuloksen. Uutena koirana meille muutti 5-vuotias narttu Shumi, joka on sulattanut meidän sydämet ihanalla pirteällä ja ihmisrakkaalla luonteellaan. Shumi on myös hyvä jäniskoira ja kokeista on tuloksena 2xAJOK2 ja 2xAJOK 1, yhdestä kokeesta tuli 0 kun Shumi ajoi jäniksen kiinni, eikä uutta enää löytynyt. Näyttelystä Shumi sai EH:n.

Itsestäni sen verran, että kävin 14.-15.5.-11 Kasvattajan jatkokurssin ja elokuussa koetoimitsija 1-kurssin. Lokakuussa kävin koetoimitsja 2-kurssin tokon osalta ja olen jo anonut ensimmäisen tokokokeeni (tai Järviseudun kennelkerhon kokeen).

Tälle vuodelle on tietenkin taas suunnitelmia jos jonkinlaisia. Tavoitteena olisi, että sijoitusnartut saisivat taipparit läpi ensi kesänä ja muutaman näyttelytuloksen kuluvan vuoden aikana. Uskoisin, että myös mejässä näitä tyttöjä nähdään Toko on ainakin harjoitusasteella ja voi olla, että kokeissakin käväistään. Elmolle on suunnitteilla mejäkokeita ja myös nomepuolen korkkaus. Näyttelyt voi jäädä vähän vähemmälle ainakin kevät-syksy ajalla, sillä niihin pitäisi aina lihottaa koiraa koekunnosta. Ainakin jos sijoittua meinaisi. Kaikille kolmelle on luvassa myös luonnetesti.

Lyytille on suunnitteilla pentue keväälle ja todella toivoisin, että tällä kertaa onnistuisi tulemaan useampi  kuin yksi. Itsellekin pitäisi jo uutta pentua kohta saada. Sijoitusnarttujen mahdollinen pennutus taitaa vielä siirtyä vuodella ja tietenkin koetulokset vaikuttaa päätöksiin.

Vuoden päästä ollaan taas viisampia tämän vuoden suhteen, mutta odotukset vuodelle on ihan mukavat.

Shumi osallistui Isonkyrön kaksipäiväisiin tutkakokeisiin ja onnistuikin erinomaisesti. Molempina päivinä oli sula maa, vaikka joulukuun lopussa jo ollaankin. Ensimmäisenä päivänä molemmat haut olivat lyhyitä ja ajo sujui mukavasti. Tuloksena oli AJOK 1, 85,38 pisteellä. Sijoitus 2/16.

Toisena päivänä ensimmäinen haku kesti 10 minuuttia, mutta toinen sitten vähän pitempään. Toiseen erään tulikin sitten täysimittainen ajo. Tuloksena oli jälleen AJOK 1, 91,71 pisteellä ja sijoitus 1/12.

Kahden päivän yhteistuloksissa Shumi voitti n. 20 pisteellä toiseksi tulleen koiran ja voitti tutkan + muitakin palkintoja. Palkinnoista tärkein on kuitenkin se, että tämä ihmisrakas koira on osoittautunut toimivaksi “peliksi” myös metsällä.

Tutkakokeet ovat olleet meidän koirille menestyksekkäitä, sillä viimeksi kun ne pidettiin oli voittajana meidän edesmennyt Kipramme

Kuvassa “mestari” huilaamassa.