Viimein saimme katsottua sellaisen päivän, mikä sopi kaikille ja pentutreffipäiväksi sovittiin su 21.10.2012. Päivä alkoi Kurejoen mätsäreillä, johon Stella (Strongline’s Cute Kiss) ja Valto (KT Ebony) osallistuivat. Kurejoen nuorisoseura ihan natisi liitoksissaan, sillä osanottajia oli todella paljon. Ei mikään ihanteellisin aloitus pikkupentujen näyttelytaipaleelle, mutta eipä Stella ja Valto välittäneet mitään metelistä ja väenpaljoudesta vaan sulautuivat joukkoon. Hermorakenne on siis ainakin kunnossa Valto sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon jatkokisassa. Stellalle tuli sininen nauha ja jatkokilpailussa sijoittui sinisten pentujen ykköseksi!

Mätsäristä ajelimme sitten Soiniin ja Helena ja Pojukin (KT Ivory) liittyivät porukkaan. Aikaa ennen pimeän tuloa oli vähän ja hommia paljon, joten aloittelimme melkein heti. Muu porukka ehti vähän ottaa hiukopalaa sillä aikaa kun kävin vetämässä pennuille verijäljet. Hommat aloitettiin variksen etsimisillä ja jokainen pentu oli kiinnostunut riistasta ja pää rupesi pyörimään ja nenä ”käymään” kun lähelle piiloa päästiin. Stellalla oli luovutus parhaiten hanskassa, mutta on kyllä jo harjoitellut riistalla aikaisemminkin.

Variksista siirryimme laahausjäljelle, joka tehtiin Pasin aamulla ampumalla jäniksellä, jota O-P oli vähän käsitellyt ja jäljen päässä oli sitten kani. Kaikki löysivät vaivatta kanin ja mietimmekin oliko jälki jopa liian lyhyt. Poju meni jäljen tarkimmin ja Valto taas otti ilmavainun melkein alkumetreiltä. Stellan suoritus oli sekä ilma-  että maavainuinen. Kaikilla vähän oma tyyli, mutta lopputulos oli kuitenkin sama; kani löytyi, se kiinnosti ja sitä kannettiin ylpeänä

Ehdimme ottaa pienen tokotuokionkin vielä ennen verijäljelle menoa ja kyllä niistä perusasioista oli kaikki jo perillä. Valto ja Marjaana ovat käyneet jo pari kurssia ja Valton liikkeet ja osaaminen oli ihailtavaa katsottavaa kun ottaa huomioon, että Valto on vasta 6 kk

Verijälki oli jokaiselle pennulle ensimmäinen, koska halusin nähdä niiden ensireaktion. Stellaa alkoi jo päivä väsyttämään, joten se sai ensimmäisen ja lyhyimmän jäljen. Vähän jälki arastutti ja välillä piti pyytää ohjaajalta rohkaisua, mutta kun odottelimme hetken niin Stella teki itsenäisen päätöksen ja jatkoi matkaa. Sorkan hajun saadessaan piti mennä melkein mahallaan, mutta niin kiinnostava haju oli, että perille mentiin ja ah ihanuus miten sorkka oli mukava löytö Seuraavaksi oli Valton vuoro ja jäljellä mentiin pääosin ilmavainuisesti, nenä välillä maassa käyden ja vauhdikkaasti. Ilmavainulla sorkalle, joka olikin Valtolle jo tuttu juttu kun on kotonaan jo sorkkaan tutustunut. Pojulla oli sitten viimeinen jälki ja se aloitettiin tarkasti ja maavainuisesti. Jälki jopa vähän jännitti ja puolessa välissä piti vähän katsella hämärtyvään metsään, että mikähän siellä on vastassa. Poju jatkoi tovin mietittyään matkaa ja sorkka oli niin mukava yllätys, että sitä kannettiin tielle asti ja todella ylpeänä esiteltiin kaikille. Hyvin meni siis verijälkikin kaikilla ja toiveissa on saada kelpo jäljestyskavereita näistäkin pennuista

Lopuksi koirat saivat hillua keskenään ja kyllä sitä virtaa vieläkin riitti ja otettiin myös yhteiskuva osallistuneista. Makkaraa paisteltiin vielä kodassa, vaikka porukalla alkoi olla jo kiire kotimatkalle. Mukavaa oli ja paljon jäi vielä tekemättä, mutta kyllähän tässä jo yhdelle päivälle asioita olikin. Pitää ottaa syventäviä treenejä sitten erikseen. Tyytyväinen olen jokaiseen pentuun ja niiden omistajiin, jotka ovat innokkaita harrastamaan pentunsa kanssa. Yhteiskuva Sannin ja Lyytin kanssa jäi valitettavasti kaikessa kiireesstä ottamatta.